Lethwei
| Lethwei | |
|---|---|
 |
|
| Tunnetaan myös nimillä | Burmalainen nyrkkeily Art of Nine Limbs |
| Alkuperämaa | |
 Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta |
|
Lethwei on kamppailulaji, joka on peräisin Myanmarista, jota kutsutaan usein nimellä "yhdeksän raajan taito" (Art of Nine Limbs). Nimi viittaa siihen, että ottelija saa käyttää aseinaan kahta nyrkkiä, kahta kyynärpäätä, kahta polvea, kahta jalkaa sekä päätä, eli yhteensä yhdeksää "asetta". Juuri pääpuskut tekevät Lethweistä ainutlaatuisen verrattuna useimpiin muihin kamppailulajeihin.[1]
Lethwei on sallittu virallisena kilpailulajina vain harvoissa maissa Myanmarin ulkopuolella. Monet maat eivät hyväksy sen alkuperäisiä sääntöjä, koska paljaat nyrkit ja pääpuskut katsotaan liian vaarallisiksi. Suomessa Lethweitä ei ole hyväksytty viralliseksi kilpailulajiksi.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lethwein juuret ulottuvat satojen, mahdollisesti jopa yli tuhannen vuoden taakse. Alun perin sitä harjoiteltiin sotureiden taistelutaitona aikana, jolloin taistelu ilman aseita oli tärkeää. Laji kehittyi Myanmarin eri kansojen keskuudessa, ja sitä harjoitettiin erityisesti kyläjuhlissa, uskonnollisissa tapahtumissa sekä sotilaallisena harjoitteluna. Perinteisesti ottelut käytiin ulkona hiekkakehässä ilman painoluokkia. Ottelijat valittiin kokemuksen ja koon perusteella, eikä nykyaikaisia turvallisuussääntöjä juuri ollut. Nykyään monet ottelut käydään nyrkkeilykehässä ja painoluokkia käytetään, mutta lajin alkuperäinen henki on säilynyt.[3]
Ottelun kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteisessä Lethwei-ottelussa on yleensä viisi erää. Ottelun tavoitteena ei ole kerätä pisteitä, vaan voittaa vakuuttavasti. Vanhojen sääntöjen mukaan, jos kumpikaan ottelija ei saanut tyrmäystä, ottelu saatettiin julistaa tasapeliksi riippumatta siitä, kumpi hallitsi enemmän. Useissa moderneissa ammattilaissarjoissa käytetään kuitenkin myös pistetuomareita kansainvälisen yleisön vuoksi.[4]
Yksi Lethwein kuuluisimmista säännöistä on niin sanottu Special Rest. Perinteisissä otteluissa, jos ottelija tyrmättiin, hänen kulmaukselleen voitiin antaa mahdollisuus yrittää elvyttää ja palauttaa hänet ottelukuntoon noin kahden minuutin aikana. Jos ottelija pystyi jatkamaan, ottelu jatkui. Tällaista sääntöä ei käytännössä esiinny missään muussa tunnetussa kamppailu-urheilussa. Modernit ammattilaissarjat eivät kuitenkaan aina käytä tätä sääntöä samalla tavalla turvallisuussyistä.[5]