Paljakkakilpiäinen
| Paljakkakilpiäinen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kidusjalkaiset Branchiopoda |
| Alaluokka: | Phyllopoda |
| Lahko: |
Kilpikidusjalkaiset Notostraca |
| Heimo: | Triopsidae |
| Suku: | Lepidurus |
| Laji: | arcticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lepidurus arcticus |
|
| Katso myös | |
Paljakkakilpiäinen[1] (Lepidurus arcticus) on ainoa kilpikidusjalkainen, joka elää myös Suomessa. Se on isokokoinen[2] makeanveden äyriäinen ja elävä fossiili, eli sen rakenne on pysynyt muuttumattomana miljoonia vuosia[3]. Se kasvaa noin parisenttiseksi[4] ja suurimmat naaraat voivat kasvaa lähes nelisenttisiksi[2]. Naaraat ovat suurempia kuin koiraat, ja koiraat ovat hyvin harvinaisia[4]. Vuonna 2019 todettiin paljakkakilpiäisen olevan Suomessa erittäin uhanalainen[1][5].
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa paljakkakilpiäistä on tavattu Lapin perukoilta Inarijärvestä[6][7] ja Somasjärvestä[8] sekä Käsivarresta puuttoman tunturivyöhykkeen lammesta. Muualla Skandinaviassa laji voi elää järvissä[9] ja se on tärkeä taimenen (Salmo trutta) ravintoeläin[10]. Paljakakilpiäinen esiintyy myös Islannissa[11], Huippuvuorilla[2] ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla[12]. Arktisilla alueilla laji esiintyy useimmiten kalattomissa lammissa meren ja jäätikköjen välissä[2].
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paljakkakilpiäinen on tärkeä kalojen ja lintujen ravintoeläin[2]. Nieriän eli raudun (Salvelinus alpinus) on todettu käyttävän kilpikidusjalkaisia ravinnokseen[8][13]. Linnuista lapintiira (Sterna paradisaea), suosirri (Calidris alpina) ja merisirri (Calidris maritima) käyttävät paljakkakilpiäistä pesimäaikaisena ravintonaan[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paljakkakilpiäinen — Lepidurus arcticus laji.fi. Viitattu 18.11.2019.
- ↑ a b c d e f Helsingin yliopisto, Bio- ja Ympäristötieteellinen tiedekunta, Ympäristötieteiden laitos Lakka, Hanna-Kaisa: The ecology of a freshwater crustacean: Lepidurus arcticus (Brachiopoda; Notostraca) in a High Arctic region. {{{Julkaisija}}}, 2013-10-21. 862432031. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020).
- ↑ Atte Korhola, Milla Rautio: Tracking Environmental Change Using Lake Sediments, s. 5–41. Dordrecht: Springer Netherlands, 2001. ISBN 978-90-481-6034-1, 978-0-306-47671-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020).
- ↑ a b Hanna-Kaisa Lakka: Description of the male Lepidurus arcticus (Branchiopoda: Notostraca) and the potential role of cannibalism in defining male form and population sex ratio. Journal of Crustacean Biology, 23.4.2015, nro 3, s. 319–329. doi:10.1163/1937240X-00002324. ISSN 0278-0372. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Väinölä R., Könönen K., Lakka H-K., Uddström A., Mannerkoski I., Erkamo E., Arponen H., Keskinen E., Lanki M. & Laine A.O.: Äyriäiset, Crustacea. Suomen lajien uhanalaisuus: Punainen kirja 2019., s. 344-348. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2019.
- ↑ Lakka H-K., Leppänen A., Mykrä H., Vaajala M., Raineva S., Lensu T. & Salonen E.: Paljakkakilpiäinen siian ravintona Inarijärvessä.. Luonnon Tutkija, 2019.
- ↑ Lakka, Hanna-Kaisa: Lepidurus arcticus -äyriäinen löydettiin Inarista 2018. Inarilainen, 2.5.2019. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Järvinen, A, Lakka H-K, Sujala, M: Arktinen kilpikidusjalkainen, tunturivesien elävä fossiili, löydetty jälleen Suomesta. Luonnon Tutkija 118(1):19-24, 2014.
- ↑ Qvenild T., Fjeld E., Fjellheim A., Hammar J., Hesthagen T., & Lakka H.-K.: Upper thermal threshold of Lepidurus arcticus (Branchiopoda, Notostraca) in lakes on the southern outreach of its distribution range.. Fauna Norvegica, 2021.
- ↑ Lakka H-K, Eloranta A.P., Hesthagen T., Saksgård R. & Power M.: Impacts of reduced Lepidurus arcticus availability on brown trout life history traits in a mountain reservoir. Aquatic Science, 2020.
- ↑ Scher O, Defaye D., Korovchinsky N.M & Thiéry A.: The Crustacean Fauna (Branchiopoda, Copepoda) of Shallow Freshwater Bodies in Iceland. Vestnik zoologii, 2000.
- ↑ V Huhta (toim.): Suomen eläimet. 5. Muut selkärangattomat. Weilin+Göös, 1986. ISBN 951-35-4758-2.
- ↑ Metsästys ja Kalastus 6/2014. Otavamedia.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lakka H-K. 18.8.2021. Etsintäkuulutus: oletko nähnyt tunturivesien äyriäisiä? Suomen Luonto.
- Havainnot paljakkakilpiäisestä voi ilmoittaa Suomen Luonto lehden karttatyökalulla. Lakka H-K. 2020 Haussa tunturivesien äyriäisiä – ilmoita havaintosi!
- Lakka H-K. 8.12.2021. Lämpenevä Arktis kuivattaa lampia. Suomen Luonto.
- Hanna-Kaisa Lakka, Department of Environmental Sciences, University of Helsinki, Finland: The monitoring possibilities of Arctic freshwaters using Arctic tadpole shrimp (Lepidurus arcticus) as an indicator species, The Arctic Biodiversity Congress Trondheim, Norway, December 2-4, 2014 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ITIS: Lepidurus arcticus (englanniksi)
| ||||||||||