Louis-Michel Lepeletier de Saint-Fargeau
etier,_Michel,_par_Garnerey_(sic)_et_Alix,_BNF_Gallica.jpg)
Louis-Michel Lepeletier de Saint-Fargeau (29. toukokuuta 1760 Pariisi – 20. tammikuuta 1793 Pariisi)[1] oli ranskalainen vallankumouksellinen ja kansalliskonventin jäsen Ranskan suuren vallankumouksen aikana. Lepeletier kohosi vallankumouksen marttyyriksi, kun eräs rojalisti murhasi hänet kostona kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomiosta.
Elämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepeletier de Saint-Fargeau oli tunnettua aatelissukua. Hänen isoisoisänsä oli Ludvig XV:n valtiovarainministerinä toiminut Michel Le Peletier des Forts, jonka setä Claude Le Peletier oli hoitanut samaa tehtävää Ludvig XIV:n aikana. Lepeletier de Saint-Fargeau valittiin aatelissäädyn edustajana vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen, jossa hän epäröinnin jälkeen ryhtyi vallankumouksen kannattajaksi ja liittyi heinäkuussa kolmannen säädyn muodostamaan perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen.[2][3][4] Hän oli kesä–heinäkuussa 1790 pari viikkoa kansalliskokouksen puhemiehenä. Häntä ei valittu vuoden 1791 lakiasäätävään kansalliskokoukseen,[1] mutta hän tuli syksyllä 1792 valituksi uuteen kansalliskonventtiin Yonnen edustajana.[4]
Lepeletier oli yksi sadoista kansalliskonventin edustajista, jotka äänestivät 19.–20. tammikuuta 1793 pidetyn istunnon ratkaisevassa äänestyksessä Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta. Kun hän oli 20. tammikuuta syömässä illallista ravintolassa Pariisin Palais-Royalissa, entinen kuninkaan henkivartija Philippe de Pâris hyökkäsi hänen kimppuunsa ja survaisi häntä miekallaan kuolettavasti. Lepeletier kuoli kotonaan seuraavana yönä, muutamaa tuntia ennen Ludvig XVI:n teloitusta.[4][2] Lepeletier valikoitui uhriksi, koska de Pâris ei päässyt käsiksi Orléansin herttuaan, jota piti inhottavimpana kuolemantuomion puolesta äänestäneistä. De Pâris teki myöhemmin itsemurhan pidätyksen yhteydessä.[5]
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuoltuaan Lepeletier julistettiin vallankumouksen marttyyriksi. Taidemaalari Jacques-Louis David suunnitteli hänelle juhlavat hautajaiset ja hänet haudattiin Pariisin Panthéoniin. Lepeletier’stä tuli ensimmäinen kolmesta Ranskan vallankumouksen marttyyrista, joihin kohdistettiin henkilönpalvontaa terrorin aikana; kaksi muuta olivat myöhemmin samana vuonna murhattu Jean-Paul Marat ja vastavallankumouksellisten teloittama Marie-Joseph Chalier.[4] Lepeletier’n kuvia pystytettiin kaikkialle ja hänen tyttärensä adoptoitiin ”Ranskan kansan nimissä”.[5] Vallankumoustuomioistuinta koristivat Lepeletier’n, Marat’n ja Brutuksen rintakuvat. David maalasi Lepeletier’n kuolemaa esittäneen, sittemmin tuhoutuneen maalauksen, joka sijoitettiin kansalliskonventin istuntosaliin. Lepeletier’hen kohdistettu henkilönpalvonta lopetettiin terrorin ajan päätyttyä vuonna 1794.
Lepeletier peri vuonna 1779 isoisoisoisänsä Michel Le Peletier de Souzyn sata vuotta aiemmin Pariisiin rakennuttaman kaupunkitalon, joka tunnetaan hänen mukaansa nimellä Hôtel Le Peletier de Saint-Fargeau. Talo on nykyään osa Pariisin kaupunginmuseon Musée Carnavalet’n näyttelytiloja.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Louis, Michel Lepeletier de Saint-Fargeau (ranskaksi) Ranskan kansalliskokous. Viitattu 3.12.2018.
- ↑ a b Claude Le Peletier (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 3.12.2018.
- ↑ Nordisk familjebok (1912), s. 215–216 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 3.12.2018.
- ↑ a b Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous I: Kuningasvallan tuho, s. 571, 576 (suom. Osmo Mäkeläinen & Heikki Eskelinen). WSOY 1962.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis-Michel Lepeletier de Saint-Fargeau Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
