Leo Normet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leo Normet (17. syyskuuta 1922 Pärnu27. joulukuuta 1995 Tallinna) oli virolainen säveltäjä, musiikintutkija ja musiikkipedagogi. Viron musiikin grand old maniksi kutsuttu[1] Normet tunnetaan etenkin Edgar Arron kanssa tekemistään pienoisoopperoista Rummu Jüri ja Tuled kodusadamas. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös kamarimusiikkia ja oopperat Valgus Koordis (1955) ja Pirnipuu (1973). Hänen suosituimpia yksittäisiä laulujaan ovat ”Puhkuse veedame kõik Viljandis” pienoisoopperasta Hermese kannul sekä lastenlaulu ”Tere, päike!”. [2]

Leo Normet opiskeli säveltämistä aluksi Eugen Kappin johdolla Jaroslavlissa toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1950 Normet valmistui säveltäjäksi Tallinnan konservatoriosta, jossa hätä opetti Heino Eller. Vuosina 1948–1957 Normet toimi Tallinnan musiikkiopiston opettajana ja sitten luennoijana, apulaisprofessorina ja professorina Tallinnan konservatoriossa 1950-luvun puolivälistä 1990-luvulle. Hän luennoi myös Helsingissä, Wienissä, Torontossa ja Pariisin Sorbonnessa.[2]

Normet väitteli tohtoriksi Sibeliuksen sinfonioista Moskovassa 1969. Sen lisäksi hän tutki virolaista taidemusiikkia ja 1900-luvun sävellyksiä sekä osoitti mielenkiintoa itämaiseen musiikkiin.[2]

Normet oli yksi Viron musiikkineuvoston perustajista 1992 ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Monipuolisesta urastaan hänet palkittiin 1989 Viron neuvostotasavallan kulttuurityöntekijöiden palkinnolla. Vuodesta 1984 kuolemaansa 1995 asti Normet asui Viljandissa, ja vuonna 2004 hänen talonsa seinään kiinnitettiin siellä muistolaatta.[2]

Leo Normet oli naimisissa kirjailija Dagmar Normetin kanssa. Heidän poikansa on teatteri- ja elokuvaohjaaja Ingo Normet.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarasti, Eero: Leo Normet, Amphion.fi 25.11.2011. Viitattu 28.10.2014.
  2. a b c d Leo Normet, Eesti muusika infokeskus 2011. Viitattu 28.10.2014.
  3. Kulli, Jaanus: Ingo Normet: Muidugi on pisaraid valus vaadata. Aga on hea, kui inimene saab aru, et tema koht pole teatrikoolis, Õhtuleht 27.3.2010. Viitattu 28.10.2014.