Leo Karttimo
Leo Karttimo (15. kesäkuuta 1942 – 11. tammikuuta 2000 Oulu) oli suomalainen Suomussalmelta kotoisin ollut luutnantti, rajavartiomestari ja talvisodan Raatteen ja Suomussalmen taistelujen erityistuntija.[1]
Karttimo meni varusmiespalveluksen jälkeen rajavartiolaitoksen palvelukseen ja jäi sieltä eläkkeelle 1987. Eläkevuosinaan hänestä tuli arvostettu Raatteen ja Suomussalmen taistelujen erityistuntija, joka tutki taistelujen vaiheita ja kirjoitti niistä. Karttimo haastatteli sodan veteraaneja ja kokosi talvisodan aikaista esineistöä Raatteen Portin talvisotamuseoon, jossa hän toimi oppaana. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Raatteen vartiomuseo.[1] Karttimon aloitteesta käynnistettiin vuonna 1997 vuosittain pidettävä Raatteen marssi -marssitapahtuma. Hän suunnitteli marssiin osallistuville muistoesineenä marssin päättyessä jaettavasta muistomitalista kolme ensimmäistä.[2]
Leo Karttimo oli asiantuntijana Antti Kaskian vuonna 1995 ohjaamassa ja käsikirjoittamassa dokumenttielokuvassa 44. divisioonan kujanjuoksu. [3]
Karttimo oli äidin puolelta vienankarjalaista sukujuurta, ja hän oli Kainuun vienalaisperinteiden vaalija ja Kainuun viimeisten koskemattomien salojen suojelun puolestapuhuja.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leo Karttimo ja K. E. Salminen: Rannikolta Raatteen tielle: sotaveteraanien haastatteluihin, sotapäiväkirjoihin ja moniin muihin lähteisiin perustuva teost. Karttimo-Salminen yhteistyöryhmä, Kiikoinen 1992 ISBN 952-90-3809-7
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Merkkipäiviä, Karjalan Heimo N:o 3-4/2000, sivu 53–54
- ↑ Raatteen marssin historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 44. divisioonan kujanjuoksu Elonet.
|
