Lentokoulutus Suomessa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lentokoulutus tuottaa siviili- ja sotilaslentäjiä. Sotilaslentäjiä kouluttaa pääosin Suomen Ilmavoimat, joka siirsi lentäjiensä peruslentokoulutuksen Patrialle vuoden 2005 lopulla. Maavoimien helikopterilentäjiä koulutetaan kaupallisissa lentokouluissa. Rajavartiolaitos kouluttaa omat helikopterilentäjänsä. Lupakirjallisia siviililentäjiä ovat purjelentäjät, moottorilentäjät (sisältäen kaupallisessa ilmakuljetuksessa työskentelevät liikennelentäjät), kevytilmailun lentäjät ja ilmapallojen lentäjät. Riippuliitoa, varjoliitoa ja laskuvarjohyppyä varten tarvitaan kelpoisuustodistus, jonka saa suoritettuaan asianmukaisen koulutuksen.
Lennokit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennokin eivät ennen UAV-ilmailun syntyä laajemmassa mittakaavassa vaadi viranomaisen valvomaa koulutusta, mutta radio- ja siimaohjattujen lennokeiden lennättäjät opettelevat lennättämään lennokkia siten, ettei se tuhoudu eikä tuota vaaraa muille ihmisille.
Purjelento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Likimain kaikki purjelentoa harrastavat seurat antavat koulutusta purjelentokoneen ohjaajiksi halukkaille. Kurssiin sisältyy yhteensä 43 tuntia teoriaopetusta. Kurssin jälkeen lennoista maksetaan koneen tuntivuokra, hinausmaksu tai esimerkiksi kausittainen lentopakettimaksu, joka saattaa jopa sisältää rajattoman määrän hinauksia. Yleensä tällainen pakettimenettely ei koske lentokonehinauksia, jotka laskutetaan kerhoissa joko kappalehinnalla halutun korkeuden mukaan tai minuuttitaksana hinauksen keston mukaan. Eniten purjelennon kustannuksiin vaikuttaa käytetty lentoonlähtötapa. Kerhojen lentomaksujärjestelmät ovat lähes poikkeuksetta sellaiset, että mitä enemmän lentää, sen halvemmaksi tulee keskimääräinen tuntihinta.
Moottorilento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottorilentäjiä koulutetaan monella tasolla alkaen yksityislentäjän lupakirjasta (PPL, Private Pilot License) tai kevyeiden ilma-alusten lupakirjasta (LAPL, Light Aircraft Pilot Licence) päätyen liikennelentäjään (ATPL, Airline Transport Pilot License). Yksityislentäjän lentolupakirjaa varten tarvitaan vähintään 45 koululentotuntia ja kevyeiden ilma-alusten lupakirjaa varten vähintään 30 koululentotuntia. Yksityislentäjän lupakirja on voimassa viisi (5) vuotta, jonka jälkeen se voidaan uusia. Lupakirjan voimassaolon edellytyksenä on, että lääketieteellinen kelpuutus ja luokkakelpuutus/luokkakelpuutukset ovat voimassa. Yksimoottorisen lentokoneen luokkakelpuutus (SEP, single engine piston) on voimassa 24 kuukautta yksityislentäjillä ja 12 kuukautta ansio- tai liikennelentäjillä.
Kevytilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevytilmailussa, joka on moottorilentämistä, on kaksi lupakirjaluokkaa, Ultra A ja Ultra B.
Ultra A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ultra A -luokan koneet ovat painopisteohjattavia ja niissä on riippuliitimen siiven näköinen siipi, suurimpana erona on vankempi rakenne ja suunniteltu kuormituskertoimet suuremmille painoille. Trikejä on Suomessa noin 140 kpl. Suurin osa trikeistä on tuotu maahan 1980 - 2000 luvulla, Kouluttajia on vain muutama koko Suomessa.
Ultra B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ultra B on moottorilentokone, jonka suurin lentoonlähtömassa on 450 kg. Niitä Suomessa on muutama sata kappaletta. Siksi niiden kouluttajia on paljon. Ultra B:n teoriakurssi on yksityislentäjän teorian kaltainen, mutta suppeampi. Se maksaa 400-1000 euroa. Lentolupakirjaa varten tarvitaan vähintään 25 koululentotuntia. Lupakirja on voimassa viisi vuotta. Suomessa oli vuoden 2004 lopussa 867 ULB-lentäjää. Koulutus vastaa ilmailumääräyksen vaatimuksia.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmailu-lehden joka kevään numerossa on lista Suomen lentokouluista ja -kouluttajista.