Lento-osasto Kuhlmey

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1./SG 3:n Ju 87 D-5 -kone Immolassa 21. kesäkuuta 1944.
4./JG 54:n Fw 190 A-6 -konetta huolletaan Immolassa kesäkuussa 1944.

Lento-osasto Kuhlmey (saks. Gefechtsverband Kuhlmey) oli komentajansa everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty toisen maailmansodan aikainen Saksan ilmavoimien (Luftwaffen) väliaikainen osasto, joka oli koottu Kuhlmeyn komentaman Schlachtgeschwader 3:n ympärille. Osasto osallistui jatkosodan kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin.

Immolan kentälle pystytettiin muistokivi 23. heinäkuuta 1994 osaston muistoksi.

Lento-osaston vahvuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osastoon kuului kerralla noin 70 lentokuntoista konetta, mutta sen tarkka vahvuus vaihteli taisteluissa koettujen menetysten, täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan. Sen kokoonpanon sekavuus selittyy Luftwaffen konekannan uudelleenjärjestelyllä, jossa vanhentuneita Junkers Ju 87 (”Stuka”) -syöksypommittajia korvattiin hävittäjäpommittajiksi varustelluilla Focke-Wulf Fw 190 -koneilla. Tämän mukaisesti II/SG 3 oli uudelleenkoulutuksessa Jēkabpilsissa, 2./I/SG 5 Porissa, sekä III ja IV/JG 54 Illesheimissa, eivätkä ne pystyneet osallistumaan Kannaksen taisteluihin. Suomessa ollut I/SG 3 sai uudet Fw 190 -koneet heti poistuttuaan Suomesta Tarttoon. Käytännössä Immolassa vain 1.lentue, 1./SG5 osallistui Kannaksen taisteluihin. Hävittäjäsuojana toimineesta II./JG54 vain 4. ja 5.lentue (staffeln), siis 4./JG54 ja 5./JG54 osallistuivat Kannaksen taisteluihin ja jopa niistäkin osa lensi sotalentoja välillä Baltian suunnalla.

Osasto Kuhlmeyhin kuuluivat Suomessa seuraavat osastot ja koneet:

  • I/SG 3: 33 kpl Junkers Ju 87 D-5 Stuka -syöksypommittajia
  • II/JG 54: 29–62 kpl Focke-Wulf Fw 190 A-6 -hävittäjiä (6./JG54 ei osallistunut Kannaksen taisteluihin)
  • I/SG 5: 16 kpl Focke-Wulf Fw 190 F-3 - ja F-8 -hävittäjäpommittajia Alakurtista. Käytännössä vain 1./SG5 koko laivueesta osallistui Kannaksen taisteluihin.
  • I/NaGr 5: 1–8 kpl Messerschmitt Bf 109 G-8 -tiedustelukoneita (yhtä lukuunottamatta kaikki muut poistuvat Suomesta jo 28.6.1944).

Lisäksi sitä tuki kuljetuslentolaivue TGr.10, johon kuului 35 kpl Savoia Marchetti SM.81/AR -koneita ja erinäinen määrä kuljetus-, yhteys- ja tiedustelukoneita.

Lento-osasto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäyksen alettua 9. kesäkuuta 1944 marsalkka Mannerheim pyysi Saksalta lisäapua. Adolf Hitler lähetti osaston Suomeen 12. kesäkuuta. Se saapui Immolan lentokentälle 17. kesäkuuta, jonka jälkeen kenttä oli kokonaan osaston käytössä. Osasto teki 1 242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja.[1] Se tuhosi 151 vihollisen konetta, vähintään 200 panssarivaunua sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia [2]. 23 osaston lentäjää kuoli ja 24 haavoittui taisteluissa. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta. Suomen ilmavoimien lisänä osasto kaksinkertaisti hävittäjävahvuuden Karjalankannaksella ja auttoi siten haastamaan Neuvostoliiton ilmaherruuden. Immolassa olonsa aikana osasto teki myös muutaman sotalennon Viroon Narvan rintamalle.

Venäläistutkijoiden tekemät yleiset tutkimukset ilmahyökkäysten vaikutuksista eri rintamayhteenotoissa olivat antaneet syyn suhtautua Osasto Kuhlmeyn väitteisiin esimerkiksi panssarivaunujen tuhoamisista hyvinkin kriittisesti. Nämät tutkimukset, koottuna sekä itä- että länsirintamalta, ovat osoittaneet että maataisteluosastojen väitteet tuhotuista vihollisen panssarivaunumääristä paljastuivat kriittisissä tutkimuksissa vahvasti liioitelluiksi. On esitetty kriittinen arvio että vain 2% itärintaman panssarivaunujen tuhoutumisista aiheutui ilmahyökkäyksistä. Lentäjien väitteiden ja todellisuudessa ilmahyökkäyksissä tuhottujen panssarivaunujen määrän välillä näytää olleen valtava kuilu. Esim Luftwaffe Kurskissa onnistui tuhoamaan vain 40-100 vihollispanssaria 27 000 sotalennolla. Osasto Kuhlmey suoritti Kannaksella vain 1/10 noista lentomääristä (2 690). [3]

Osasto Kuhlmeyhin kuuluneen hävittäjäosaston (Stab./JG54, 4./JG54 ja 5./JG54) ilmavoittoväitteistä (n.120) on osaston toimintaan perehtynyt Hannu Valtonen todennut vuonna 1997:

"Uudempi tutkimus tulee luultavasti suhtautumaan ilmavoittoilmoituksiin jakamalla luvuin noin kolmella."

Neuvostoarkistojen perusteella esim 9.6-30.6.44 Leningradin Rintaman tappiot olivat: 89 hävittäjien pudottamaa, 35 ilmatorjunnan pudottamaa ja 36 kadonnutta. Itämeren Laivaston Ilmavoimien tappiot olivat 48 lentokonetta mutta käsittää kesäkuun lisäksi myös heinäkuun ja Baltian alueella tapahtuneet menetykset. Suomalaisten lentäjien ja Osasto Kuhlmeyn lentäjien ilmavoittoväittet ajalta 9.-30.6.44 olivat sen sijaan 397. Hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteet olivat varsin tyyppillisesti 2-3 suuremmat kuin mitä pudotuksia oikeasti oli.

Neuvostoarkistojen avautuminen 2010-luvulla ei ole ainoastaan varmistanut Osasto Kuhlmeyn raportoiman pommitustoiminnan vihollisen selustassa oikeaksi, vaan se on ylittänyt Suomessa aikaisemmin tehdyt arviot sen aikaansaamista tuhoista. Näitä tietoja ei ollut aikaisemmin varmistettavissa mm.venäläisten reservien ja rintamalle toimituksen alaisissa kolonnissa tuhottujen panssarivaunujen osalta, jotka eivät olleet vielä merkitty taisteluvahvuuteen. Täten Osasto Kuhlmeyn tuki Kannaksen torjuntataisteluissa sen viiden viikon komennuskauden aikana voidaan todeta erityisen merkittäväksi.[2] Pääosa osastosta poistui Suomesta 23. heinäkuuta, mutta I/SG 5 jäi maahan 13. elokuuta asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]