Rosoheltat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lentinus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rosoheltat
Lentinus tigrinus
Lentinus tigrinus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Polyporaceae
Suku: Rosoheltat
Lentinus
Fr. 1825

Rosoheltat (Lentinus) on Polyporaceae-heimoon kuuluva sienisuku, jonka luokittelu on muuttunut merkittävästi DNA-tutkimusten myötä. Aiemmin suku sisälsi vain helttasieniä, joilla oli usein rosoiset heltat. DNA-tutkimusten perusteella sukuun sisältyy kuitenkin myös kevätkäävän kaltaisia kääpiä. Siksi rosohelttoihin on siirretty useita kääpälajeja, ja vastaavasti monia helttasieniä on siirretty muihin sukuihin.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosohelttoihin on perinteisesti luokiteltu vain helttasieniä, joista monilla on rosoiset helttojen terät.[1][2] Valkoisen itiöpölynsä johdosta ne on tavattu luokitella Tricholomataceae-heimoon.[1] Rosohelttojen kääpämäisistä piirteistä on tiedetty pitkään, mutta perinteisesti sienten pääjaot on tehty itiölavan muodon perusteella, jolloin rosoheltat ja käävät joutuvat eri ryhmiin.[1][3] 1970- ja 1980-luvuilta alkaen läheisyyttä kääpiin on kuitenkin painotettu enemmän, ja rosoheltat on alettu luokitella Polyporaceae-heimoon.[1]

Vielä 1900-luvun lopulla rosohelttoihin luokiteltiin monia helttasieniä, joita ei enää pidetä toistensa lähisukulaisina. Sieniä, jotka ennen DNA-tutkimuksia luokiteltiin rosohelttoihin, ovat esimerkiksi siitake, ratapölkkysieni, tuoksuvinokas ja rustovinokas.[2] Lisäksi DNA-tutkimukset ovat paljastaneet, että osa jalkakäävistä (Polyporus) kuuluu oikeasti rosohelttojen sukuun.[4] Näitä ovat esimerkiksi Suomessakin tavattavat talvikääpä ja kevätkääpä.[4][5] Suomen Lajitietokeskus luokittelee kuitenkin talvi- ja kevätkäävän edelleen jalkakääpiin.[5]

Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ainoa suomalainen rosohelttalaji on rustovinokas.[6] Uusissa tutkimuksissa rustovinokas luokitellaan kuitenkin sukuun Panus, joka kuuluu Panaceae-heimoon. Panus on yksi Polyporales-lahkon kolmesta suvusta, joissa on kehittynyt tyypillisen helttasienen kaltaisia sieniä; muut suvut ovat rosoheltat (Lentinus) ja tuoksuvinokkaan sisältävä Neofavolus.[7] Kaikki aiemmin rosohelttoihin luetuista helttasienistä eivät kuulu Polyporales-lahkoon: esimerkiksi siitake kuuluu Agaricales-lahkoon ja ratapölkkysieni Gloeophyllales-lahkoon.[2][8]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DNA-tutkimuksissa ainakin seuraavat lajit on todettu Lentinus-sukuun kuuluviksi:[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hibbett, David S. & Vilgalys, Rytas: Evolutionary Relationships of Lentinus to the Polyporaceae: Evidence from Restriction Analysis of Enzymatically Amplified Ribosomal Dna. Mycologia, 1991, 83. vsk, nro 4, s. 425–439. Mycological Society of America. doi:10.1080/00275514.1991.12026032. ISSN 0027-5514. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  2. a b c Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 4. Rii–Ö, s. 159. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29432-2.
  3. Zmitrovitš, Ivan V. & Kovalenko, Alexander E.: Lentinoid and Polyporoid Fungi, Two Generic Conglomerates Containing Important Medicinal Mushrooms in Molecular Perspective. International Journal of Medicinal Mushrooms, 2016, 18. vsk, nro 1, s. 23–38. doi:10.1615/IntJMedMushrooms.v18.i1.40. ISSN 1521-9437. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
  4. a b c Ji, X. et al.: Taxonomy, phylogeny and divergence times of Polyporus (Basidiomycota) and related genera. Mycosphere, 16.1.2022, 13. vsk, nro 1, s. 1–52. doi:10.5943/mycosphere/13/1/1. ISSN 2077-7019. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  5. a b Jalkakäävät – Polyporus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.1.2023.
  6. Rosoheltat – Lentinus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 8.1.2023.
  7. Justo, Alfredo et al.: A revised family-level classification of the Polyporales (Basidiomycota). Fungal Biology, syyskuu 2017, 121. vsk, nro 9, s. 798–824. doi:10.1016/j.funbio.2017.05.010. ISSN 1878-6146. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)
  8. Kalichman, Jacob: Generic names of agarics & Agaricales (pdf) agaric.us. 24.12.2022. Viitattu 8.1.2023. (englanniksi)