Lentiera

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee venäjänkarjalaista taajamaa. Suomen puoleisesta Kuhmon kylästä on artikkeli Lentiira.
Lentiera
Лендеры, Lendery
Lentieran metsäteollisuuspiirin hallintorakennus.
Lentieran metsäteollisuuspiirin hallintorakennus.

Lentiera

Koordinaatit: 63°25′30″N, 31°10′30″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3 240 km²
Väkiluku (2012) 1 500
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Lentieran kunta Mujejärven piirin kartalla.

Lentiera[1] (myös Lendiera,[2] Lentiira;[3] ven. Ле́ндеры, Lendery; karjalaksi Lentiera[4]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama[5] Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Lentieran ja Lentiera-1:n taajamat sijaitsevat samannimisen järven rannalla noin 70 kilometriä Mujejärvestä lounaaseen.[6] Taajamissa on yhteensä 1 100 ja kunnassa 1 500 asukasta (vuonna 2012)[7].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentieran kunnan pinta-ala on 3 240 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu pohjoisessa Mujejärven piirin Repolan, koillisessa Voloman ja Pieningän, idässä Sukkajärven ja etelässä Suojärven piirin Porajärven kuntiin sekä lännessä Suomeen[8]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[9].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön, jonka maisemaa leimaavat harjut ja järvet[10]. Kunnan alueella virtaavia jokia ovat Pieninkäjoki (ven. Peninga), Lieksanjoki (yläjuoksulla ven. Lenderka), Vaska, Muotkajoki (Motko), Nola, Suulajoki (Sula), Kjuno, Suoverkkajoki (Šaverka), Komarinaja, Tuulijoki (Tula), Voidoma, Kivi, Kondi ja Marja. Järviä ovat Lieksajärvi, Tuulijärvi (Tulos), Vonkajärvi (Vongozero), Suulajärvi (Sula), Muotkajärvi (Motko), Kuikkaselkä, Karkiejärvi (Kargiozero), Luovutjärvi (Lout) ja Aimojärvi (Aimoozero). Hyötykaivannaisiin kuuluu hiekka ja sora.[11]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Lentiera-1:n (ven. Lendery-1), Kiimanvaaran ja Muotkan taajamat sekä Lentieran ja Muotkan asemat. Asemilla ei ole vakituista asutusta.[12] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 71 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 12 % valkovenäläisiä, 10 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % suomalaisia[13].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentieran kylä kuului aikoinaan Repolan kuntaan. Vuonna 1905 se oli osa Repolan Kiimanvaaran kyläkuntaa. Kylässä oli koulu, 11 taloa ja 96 asukasta.[14] Ennen Tarton rauhan toteutusta vuosina 1918–1921 ja jatkosodassa 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä.

1920-luvulla perustettiin aluksi Repolan piiriin kuulunut Lentieran kyläneuvosto, jossa vuonna 1933 oli 11 asutusta: Aimalahti, Akanvaara, Karhuvaara, Kippo, Koskiniemi, Lentiera, Luovutsaari, Maitovaara, Suula, Sulaansaari ja Suoverkka. Kyläneuvostoalueen 415 asukkaasta karjalaisia oli 349, venäläisiä 39 ja suomalaisia 27.[15]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentierasta on soratiet Repolaan, Porajärven ja Mujejärven väliselle maantielle sekä Suomen rajalle (Inarin rajanylityspaikka). Taajamasta on linja-autoyhteys Repolan kautta Mujejärvelle. Suojärven ja Jyskyjärven väliseltä rautatieltä haarautuu Brusnitšnajassa sivurata Lentieran asemalle. Radalla on henkilöliikennettä Sukkajärvelle.[16]

Kunnan tärkein yritys on Lentieran metsäteollisuuspiiri[6]. Lentierassa toimii myös leipomo, metsänhoitoalueen konttori ja rajavartioston komendantinvirasto[17].

Lentieran taajamien palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kirjasto, paikallissairaala, urheilutalo, posti, kaksi kahvilaa ja joukko kauppoja. Siellä on myös luterilainen rukoushuone.[18]

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentieralla, Kiimanvaaralla ja Muotkalla on historiallisen asutuksen status[5]. Entisen Suulaansaaren (ven. Suloostrov) kylän lähellä on kivikautisia asuinpaikkoja. Historialliset kohteet liittyvät Venäjän sisällissotaan ja toiseen maailmansotaan.[19] Lentierassa on hotelli ja vierasmaja, Lieksajärvellä lomakylä ja Suulaansaarella leirintäalue[20].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 48. Petrozavodsk: , 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  2. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 11.3.2012.
  3. Venäjän federaation paikannimiä, s. 127. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.3.2013).
  4. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 9. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  5. a b c Generalnyi plan, s. 4.
  6. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 146. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  7. Generalnyi plan, s. 4–5.
  8. Generalnyi plan, s. 9.
  9. Generalnyi plan, s. 52.
  10. Generalnyi plan, s. 11.
  11. Generalnyi plan, s. 14–16.
  12. Generalnyi plan, s. 5.
  13. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  14. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 280–281. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  15. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 9. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  16. Generalnyi plan, s. 21–22.
  17. Generalnyi plan, s. 32.
  18. Generalnyi plan, s. 23–25.
  19. Generalnyi plan, s. 20.
  20. Generalnyi plan, s. 24.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]