Lenalidomidi
| |
| |
Lenalidomidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3-(7-amino-3-okso-1H-isoindol-2-yyli)piperidiini-2,6-dioni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L04 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H13N3O3 |
| Moolimassa | 259,264 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 30 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 3 tuntia[1] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Lenalidomidi (C13H13N3O3) on isoindolijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä myelooman hoitoon. Lenalidomidi kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon[2].
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lenalidomidi on immuunivastetta muuntava lääkeaine. Se estää tuumorinekroositekijä alfan, interleukiinien ja sytokiinien eritystä ja lisää T-solujen tuotantoa. Kasvaimessa se estää verisuonten muodostumista ja laukaisee apoptoosin. Lenalidomidia voidaan käyttää yhdessä deksametasonin ja iksatsomibin sekä eräiden muiden lääkeaineiden kanssa multippelin myelooman hoitoon.[1][3][4][5]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lenalidomidi voi aiheuttaa ihottumaa, huonovointisuutta, väsymystä, ripulia ja luuydinsuppressiota. Yhdessä steroidien kanssa annettuna verisuonitukosten riski kohoaa. Lenalidomidi voi aiheuttaa sikiölle vaurioita.[1][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Leslie E. Silberstein, John Anastasi: Hematology, s. 836. Elsevier, 2013. ISBN 978-1-4377-2928-3. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2019. WHO. Viitattu 1.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antineoplastic and Immunomodulating Agents , Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2017.
- ↑ a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1259-1260. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. (englanniksi)
- ↑ a b Michael Clinton Perry: The Chemotherapy Source Book, s. 606. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781773287. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2019). (englanniksi)