Lempi Alanko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lempi Alanko (o.s. Kettunen) (2. heinäkuuta 1898 Viipuri4. kesäkuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen kansakoulunopettaja, joka toimi Kulosaaren huvilakaupungin suomalaisen alakoulun opettajana ja johtajana.

Opiskelu ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko sai kuunteluoppilaspaikan Helsingin seminaarikursseille vuonna 1918[1] ja pätevyystodistuksen kansakoulun opettajavirkoihin 1919[2]. Hänet valittiin Kulosaaren alakoulun eli Brändön suomal. valmistavan koulun opettajaksi 1919[3]. Alanko toimi koulun opettajana vuosina 1919–1927 ja koulun johtajana 1927–1962.[4]

Kulosaaren koulun tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan aikana Alangon oppilaina kolmannella luokalla olleet Kirsti Herlin ja Tarja Kurki-Suonio muistelevat hänen olleen erittäin hyvä ja vaativa opettaja, joidenkin mielestä ehkä liiankin ankara. Opetuksen ohessa Alanko saattoi kutoa villasukkia rintamalla olleelle miehelleen.[5]. Kulosaaren yhteiskoulun sisäänpääsytutkintoa varten Alanko valmensi oppilaitaan niin hyvin, että he läpäisivät sen aina, ja korkein pistemäärin.[6]

Koulu menestyi Nuorten Talkoiden järjestämässä koulujen välisessä jätepaperin keräyskilpailussa vuonna 1947 keräämällä paperia yli 200 kiloa oppilasta kohden.[7] Lempi Alanko voitti ohjaajille palkinnoksi järjestetyn Tanskan-matkan kesällä 1948. Matkakorvaus oli 10 000 markkaa.[8]

Vanha, puinen Kulosaaren silta saaren ja Helsingin kantakaupungin välillä suljettiin linja-autoliikenteeltä vuoden 1953 alussa, mikä vaikeutti erityisesti koulun opettajien työmatkoja, kuten johtajaopettaja Lempi Alanko toi painokkaasti esille[9].

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neiti Lempi Maria Kettunen avioitui joulukuussa vuonna 1937 kaupp. Aaron Alfred Alangon kanssa[11] (6. lokakuuta 1904 Pietari – 3. lokakuuta 1978 Helsinki)[12]. Vuonna 1939 heille syntyi poika Aarno Ara (k. 1946)[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirsti Herlin ja Tarja Kurki-Suonio: Kahden kiltin tytön muistelmat, s. 50-60. Teoksessa: Minna Sarantola-Weiss (päätoim.) Kulosaari, koti ja kaupunginosa. Stiftelsen Brändö Hembygdsfond - Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö r.s., 2002. ISBN 952-91-3844-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turun Sanomat, 04.07.1918, nro 4069, s. 4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 1.2.2023.
  2. Uusi Suomi, 31.05.1919, nro 123, s. 6 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 1.2.2023.
  3. Uuden Suomen Iltalehti, 17.06.1919, nro 134, s. 2 Kansalliskirjaston digitaaliset palvelut. Viitattu 1.2.2023.
  4. a b Mikko-Olavi Seppälä: Kaksi uutta paikannimeä Kulosaaressa (PDF) Kulosaarelaiset - Brändöborna. Viitattu 1.2.2023.
  5. Herlin ja Kurki-Suonio, s. 51
  6. Herlin ja Kurki-Suonio, s. 52
  7. Sisämaa-Laatokka, 03.02.1948, nro 26, s. 2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 2.2.2023.
  8. Nuorten Talkoot, kirje 10.12.1947. Kulosaaren kansakoulu. Koulun talkoita koskevaa aineistoa 1947-1948. Nuorten Talkoisiin liittyvät asiakirjat. Hb:1. Helsingin kaupunginarkisto.
  9. Hiljaiseloa Kulosaaren sillalla. Helsingin Sanomat, 3.1.1953, s. 5,8. Näköislehden aukeama (tilaajille). Viitattu 2.2.2023.
  10. Ensimmäiset Helsinki-mitalit jaettiin kaupungin vuosipäivänä. Helsingin Sanomat, 13.6.1956.
  11. Suomen Sosialidemokraatti, 27.12.1937, nro 349, s. 4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 2.2.2023.
  12. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 29.10.1978, s. 4. Näköislehden aukeama (tilaajille). Viitattu 3.2.2023.
  13. Helsingin seurakuntayhtymä: Alanko Lempi Maria, Leposaari Kulosaaren hautausmaa hautakartta.fi. Viitattu 3.2.2023.