Leila Khaled

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leila Khaled esittelemässä elämäkertakirjaansa vuonna 2017.

Leila Khaled (arab. ليلى خالد‎, Laylā Ḫālid; s. 9. huhtikuuta 1944 Haifa, Brittiläinen Palestiina)[1] on palestiinalainen poliittinen aktivisti, Palestiinan vapautuksen kansanrintaman (PFLP) vaikuttaja ja entinen terroristi, josta tuli maailmankuulu hänen osallistuttuaan vuosina 1969 ja 1970 kahteen PFLP:n lentokonekaappaukseen. Hän oli maailman ensimmäinen naispuolinen lentokonekaappari.[2]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khaledin perhe pakeni Palestiinasta Israelin itsenäisyyssodan aikana huhtikuussa 1948 hänen ollessaan nelivuotias, ja hän on siitä alkaen elänyt pakolaisena. Hän vietti lapsuutensa Libanonin Tyroksessa ja liittyi vuonna 1959 sisarustensa esimerkkiä seuraten arabien kansalliseen liikkeeseen.[1][3] Hän opiskeli vuosina 1963–1964 Beirutin amerikkalaisessa yliopistossa, mutta opinnot keskeytyivät perheen rahanpuutteeseen. Hän työskenteli sen jälkeen muun muassa englanninopettajana Kuwaitissa. Khaled liittyi vastaperustetun PFLP:n jäseneksi joulukuussa 1967.[1] Hän sai taistelukoulutuksen PFLP:n leirillä ja työskenteli kampaajana kerätäkseen rahaa järjestön toimintaan. Hän muutti 1960-luvun lopulla Jordanian Ammaniin.[3]

Lentokonekaappaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khaledin ensimmäinen lentokonekaappaus oli Roomasta Ateenan kautta Tel Aviviin matkalla olleen TWA:n lennon 840 kaappaus, jonka hän suoritti 29. elokuuta 1969 irakilaisen Salim K. Essawain kanssa pistoolein ja räjähtein aseistautuneina. Kaapparit pakottivat koneen lentämään Syyrian Damaskokseen, jossa he päästivät matkustajat ulos ja räjäyttivät tyhjän lentokoneen.[4] Syyrian viranomaiset vangitsivat Khaledin ja Essawain, mutta heidät vapautettiin lokakuussa 45 päivän vankeuden jälkeen.[4][3] Khaled palasi Libanoniin, jossa hän muutti ulkonäköään käymällä läpi kuusi kasvoleikkausta voidakseen jatkaa toimintaansa joutumatta tunnistetuksi.[3]

Lontoossa pidätetty Khaled poseeraa lehtikuvaajalle vuonna 1970.

Khaledin toinen, epäonnistunut lentokonekaappaus oli yksi PFLP:n syyskuussa 1970 suorittamista useista samanaikaisista kaappauksista. Hänen oli tarkoitus kaapata 6. syyskuuta yhdessä nicaragualais-yhdysvaltalaisen Patrick Argüellon kanssa Amsterdamista New Yorkiin matkalla ollut El Alin lento 219. Koneen ollessa Englannin yllä he tunkeutuivat ohjaamoon pistoolien ja käsikranaattien kanssa, mutta israelilainen lentopoliisi onnistui ampumaan Argüellon ja amerikkalainen matkustaja sai riisuttua Khaledin aseista.[4][3] Khaled on kertonut käyttäneensä käsikranaatteja vain pelotteena aikomatta vahingoittaa matkustajia,[5] mutta toisen tiedon mukaan hän olisi heittänyt kranaatin, joka ei kuitenkaan räjähtänyt.[4] Kone laskeutui Lontoon Heathrow’n lentokentälle, ja Khaled vietiin pidätettynä poliisiasemalle Lontoon Ealingiin.[3]

Brittiviranomaiset vapauttivat Khaledin pääministeri Edward Heathin määräyksestä[5] saadakseen muiden samaan aikaan kaapattujen matkustajakoneiden panttivangeiksi otetut brittiläiset matkustajat vapaiksi. Khaled lennätettiin 29. syyskuuta 1970 Kyprokselle, josta hän matkusti Egyptiin yhdessä kuuden muun vapautetun kaapparin kanssa.[4]

Kaappaukset, joihin Khaled osallistui, suunnitteli Wadie Haddad.[1]

Myöhempi toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khaled ei ole enää osallistunut aseellisiin operaatioihin vuoden 1970 jälkeen.[3] Hän meni vuonna 1970 naimisiin irakilaissyntyisen PFLP:n komentajan kanssa, mutta liitto päättyi eroon.[6] Vuosina 1973–1977 Khaled toimi Libanonissa PFLP:n ja Palestiinan naisten yleisliiton tehtävissä.[1] Vuosina 1978–1980 hän opiskeli historiaa Neuvostoliitossa Moskovassa ja Rostovissa.[1][6] Moskovassa hän tutustui toiseen aviomieheensä, joka on myös PFLP:n jäsen. He muuttivat aluksi Syyriaan ja ovat asuneet vuodesta 1992 Ammanissa Jordaniassa. Heillä on kaksi lasta.[3][6]

Khaled on ollut Palestiinan kansallisneuvoston jäsen vuodesta 1979 sekä kuulunut PFLP:n keskuskomiteaan vuodesta 1993 ja politbyroohon vuodesta 2005. Hänet valittiin vuonna 1986 Damaskoksessa perustetun palestiinalaisten naisten järjestön ensimmäiseksi sihteeriksi.[1] Khaled on ilmoittanut, ettei enää hyväksy lentokonekaappauksia tai muita PFLP:n aiemmin käyttämiä väkivaltaisia menetelmiä, mutta ei myöskään kadu omaa toimintaansa.[3]

Khaled on julkaissut omaelämäkerran vuonna 1973.

Maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khaledista tuli lentokonekaappausten seurauksena maailmankuulu ja monien ihannoima ja romantisoima vapaustaistelijahahmo, jonka symboliarvoa on verrattu Che Guevaraan. Vuoden 1969 kaappauksen yhteydessä otettu valokuva AK-47-rynnäkkökivääriä pitelevästä Khaledista perinteiseen keffiyeh-huiviin pukeutuneena ja luodista sekä käsikranaatin sokasta tehty omatekoinen sormus sormessa teki hänestä myös vallankumouksellisten muoti-ikonin.[5][2] Khaled on innoittanut varsinkin naisia, sillä hän rikkoi aikanaan monia naisten asemaan liittyneitä tabuja, vaikka onkin asettanut Palestiinan asian sukupuolikysymysten edelle. Toisaalta Khaledin maineeseen vaikutti myös 1970-luvun uutisoinnin taipumus korostaa hänen viehättävyyttään ”seksikkäänä” terroristina.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Leila Khaled (englanniksi) Palestinian journeys, Institute for Palestine Studies. Viitattu 9.8.2021.
  2. a b Kaappari meni kasvoleikkaukseen Historia 19.3.2018. Viitattu 9.8.2021.
  3. a b c d e f g h i Sanna Negus: Kaappaaja Leila K. Maailman Kuvalehti Kumppani 12.1.2009. Viitattu 9.8.2021.
  4. a b c d e Michael Newton: The Encyclopedia of Kidnappings, s. 154. Infobase Publishing, 2002. Google Books (englanniksi)
  5. a b c d Katharine Viner: 'I made the ring from a bullet and the pin of a hand grenade' (englanniksi) The Guardian 26.1.2001. Viitattu 9.8.2021.
  6. a b c Leila Ettachfini: 'I Had to Be the Voice of Women': The First Female Hijacker Shares Her Story (englanniksi) VICE 4.8.2016. Viitattu 9.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]