Leijonat laivassa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leijonat laivassa
La nave dei leoni
La nave dei leoni (1912).jpg
Ohjaaja Luigi Maggi
Käsikirjoittaja Arrigo Frusta
Kuvaaja Giovanni Vitrotti
Pääosat Mario Bonnard, Gigetta Morano
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Società Anonima Ambrosio
Ensi-ilta 16. elokuuta 1912
Kesto 436/595 metriä (21 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
La nave dei leoni

Leijonat laivassa (ital. La nave dei leoni, alaotsikoltaan Kapina neljästä kultatynnyristä) on vuonna 1912 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Luigi Maggin ohjaaman elokuvan pääosia esittävät Mario Bonnard ja Gigetta Morano.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjealus lähtee Afrikasta kuljettamaan leijonia eurooppalaiseen eläintarhaan. Impressaario Johnsonin ahdistelema leijonankesyttäjä Jeannette rakastuu laivan kapteeniin Jackiin. Mustasukkainen Johnson löytää ruumaan piilotetut kultatynnyrit ja yllyttää miehistön kapinaan. Jack ja Jeannette vetäytyvät ruumaan jossa he sytyttävät tulipalon ja päästävät leijonat vapaaksi. Merimiehet kiipeävät mastoihin ja Jack ja Jeannette pelastautuvat veneellä.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Mario Bonnard  … Jack  
 Gigetta Morano  … Jeannette  
 Vitale De Stefano     
 Antonio Grisanti     
 Paolo Azzurri     
 Alfred Schneider  … [1]  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ambrosio Filmin tuottama Leijonat laivassa on yksi aikansa ”sensaatiofilmeistä”, joissa jännitystä luotiin villielänten avulla. ”Mitä enemmän leijonia ja mitä enemmän ne karjuvat, sitä paremmin elokuva menestyy”, totesi yhdysvaltalainen kriitikko.[1] Ambrosio teki 1910-luvun alussa useita Arrigo Frustan käsikirjoittamia ”leijonaleokuvia”,[2] joissa pääosia esittivät sirkustaiteilija Alfred Schneiderin eläimet[3]. Elokuvan naispuolinen päähenkilö on Mario Caserinin ohjaaman Nelly la domatricen (1912) tavoin ”moderni nainen”, jolle edes leijonankesyttäjän ammatti ei ole vieras[4].

Aikalaiskritiikki kiitti elokuvaa jännitäväksi ja hyvin kuvatuksi[1]. Sitä esitettiin Suomessa loppuvuodesta 1912[5].

Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan mustavalkoinen kopio on säilynyt Alankomaiden elokuvamuseossa. Se on nähtävissä Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bernardini, Aldo & Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano: I film degli anni d’oro. 1912, seconda parte, s. 13–14. Bianco e Nero, numero speciale. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1995. ISBN 88-397-0918-5. Teoksen verkkoversio.
  2. Tempi beati: Arrigo Frusta (1875–1965) cr.piemonte.it. Viitattu 11.8.2017.
  3. www.drammaturgia.it: I leoni di Schneider drammaturgia.fupress.net. Viitattu 11.8.2017.
  4. Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 175, 185. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
  5. Thalia Biografin mainos. Uusi Suometar, 10.11.1912, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  6. Cineteca MNC vimeo.com. Viitattu 11.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]