Leijona (tuotemerkki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leijona-taskukello vuodelta 2002

Leijona on Oy Perkon omistama kellomerkki. Kellotukku- ja vähittäisliike J. W. Lindroos aloitti Leijona-kellojen myynnin Tampereella 1900-luvun alussa, merkin perustamisvuodeksi ilmoitetaan 1907.[1] Alussa kellot valmistettiin Sveitsissä, nykyään suurin osa kelloista on kiinalaisvalmisteisia.[2] Kellojen tunnuksena on aina ollut leijonan kuva liittyneenä leijona-sanaan.

Perkko Ab osti J. W. Lindroosin liiketoiminnan 1919, jolloin Leijona-kellojen maahantuonti ja tukkumyynti siirtyi heille. Nykyään Leijona-merkki sisältää noin 350 erilaista ranne-, tasku- ja kaulakelloa ja se on Suomen suosituin rannekellomerkki. Leijonan kellokokoelma vaihtuu useamman kerran vuodessa.

Vuonna 2019 Leijona julkaisi yhdessä kelloseppämestari Kari Voutilaisen kanssa kehitetyn Leijona Heritage-malliston.[3] Heritage-sarjan kellot valmistetaan Sveitsissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläisten tuotemerkkiarkistojen mukaan kilpeä kantava leijona -merkin on alun perin rekisteröinyt kelloseppä Albert Kenel & Co joulukuussa 1880 ja myöhemmin Manufacture d’Horlogerie Lion SA vuodesta 1892.[4]

Tukkuliike J.W. Lindroosia on pidetty ensimmäisenä Leijona-kelloja maahantuoneena ja niiden tukkumyyntiä Suomessa harjoittaneena liikkeenä. Varhaisin tunnettu mainos, jossa Leijona-kello esiintyy, on vuodelta 1907. Lindroosin julkaisemassa kellojen hintaluettelossa Leijona-kellot esiintyivät ainakin jo 1909. [5]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarina Leijona Watches. Viitattu 22.4.2022.
  2. Lei­jo­na-kel­lo 100 vuoden ikään Kaleva. 14.01.2010. Viitattu 9.7.2020.
  3. Salla Jantunen: Leijona-kellojen uusi premium-mallisto tuotiin julki – tältä näyttää valikoiman kallein kello Ilta-Sanomat. 10.10.2019. Viitattu 13.12.2021.
  4. Our Story LeijonaHeritageSuomi. Viitattu 22.4.2022.
  5. Jansson, Jonina ym.: Otava, Pekka, Leijona : Suomen Kellomuseon erikoisnäyttely 5.5.2010 - 3.4.2011, s. 5. Suomen Kellomuseo, 2010. Teoksen verkkoversio.



Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.