Luettelo Tenavien hahmoista

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Leijoja syövä puu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvan hahmoista.

Hahmojen suomenkieliset nimet tässä luettelossa perustuvat ensisijaisesti Sanoma Oy:n julkaisemaan pokkarisarjaan. Joistain hahmoista on eri suomennoksissa tai sarjan eri osissa käytetty eri nimiä.

Päähahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivuhahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen (Eudora) on Sallin ystävä. Hänellä on suorana riippuva tumma tukka ja aina päässään lähes silmille vedetty pipo. Hahmo nähtiin ensimmäisen kerran 13. kesäkuuta 1978 ja esiintyi sen jälkeen sarjassa vakiohahmoa 1980-luvun puoliväliin saakka, mutta jäi tämän jälkeen kokonaan pois.[1] Hänet nähtiin viimeisen kerran vuonna 1987.[2] Ellen muistuttaa luonteeltaan Sallia, mutta on hieman vähemmän itsekäs ja ystävällisempi muita kohtaan. Kuten Maisa, hän kutsuu Jaska Jokusta tämän oikealla nimellä eli Jaakoksi (Charles).

Emmi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmi (Emily, joissain suomennoksissa Elina) on tyttö, joka toimii tanssitunneilla Jaska Jokusen tanssiparina. Hän vaikuttaa pitävän Jaska Jokusesta. Hahmo esiintyi kolmessa tarinassa vuosina 1995, 1996 ja 1999, ensimmäisen kerran 11. helmikuuta 1995. Ensimmäisessä tarinassa vihjattiin, että Emmi on mahdollisesti Jaska Jokusen mielikuvituksen tuote, mutta hahmon myöhemmät esiintymiset vaikuttivat kumoavan tämän oletuksen.[1][3]

Itkupilli-Liisa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itkupilli-Liisa (Crybaby Boobie, joissain suomennoksissa Sireeni-Saara) on Ressun ja Raila Rystyn tennisvastustaja, joka valittaa aina kaikesta. Hän esiintyi sarjassa ensimmäisen kerran 5. syyskuuta 1978[1] ja sen jälkeen vuosien varrella useamman kerran, mutta vain tennikseen liittyvissä stripeissä. Hänen kasvojaan ei koskaan nähdä kunnolla, sillä hänet nähdään aina vain ”huutoasennossa”, jossa vain suu erottuu. Poikkeuksena on 10. maaliskuuta 1997 julkaistu strippi, jossa hänen kasvonsa näkyvät normaalisti viimeisessä ruudussa[4].

Jaska Jokusen kirjeystävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaska Jokusen kirjeystävä on ulkomailla asuva lapsi, jonka kanssa Jaska Jokunen on kirjeenvaihdossa. Koska Jaska Jokunen ei pysty kirjoittamaan mustekynällä sottaamatta, hän joutuu kirjoittamaan lyijykynällä, ja tämän vuoksi kirjeystävään viitataan englanninkielisissä stripeissä usein nimellä pencil-pal eikä tavanomaisella termillä pen-pal (joissain suomennoksissa tämä on käännetty harjoituskirjeystäväksi). Ensimmäinen maininta Jaska Jokusen kirjeystävästä on 25. elokuuta 1958 julkaistussa stripissä. Yhdessä syyskuussa 1994 ilmestyneessä tarinassa paljastuu, että Jaska Jokusella on kirjeystävänä Morag-niminen skotlantilainen tyttö. Tarinasta ei selkeästi ilmene, onko kyseessä sama kirjeystävä, jolle Jaska Jokunen on vuosikymmenten ajan kirjoittanut.

Taiska Jokunen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiska Jokunen (Charlotte Braun, toisessa suomennoksessa Jaana Jokila) oli sarjassa lyhyen aikaa vuodenvaihteessa 1954–1955 esiintynyt tyttö. Hänet nähtiin ensimmäisen kerran 30. marraskuuta 1954. Hän puhuu aina sietämättömän kovalla äänellä. Schulz poisti hahmon pian sarjasta saatuaan siitä lukijoilta kielteistä palautetta. Hän myös lähetti hahmon poistamista toivoneelle lukijalle kirjeen, jossa oli piirros Taiska Jokusesta kirves iskettynä päähän. Hahmo oli tämän jälkeen pitkään kokonaan tuntematon, sillä strippejä, joissa hän esiintyi, ei julkaistu uudelleen missään ennen Complete Peanuts -sarjan ilmestymistä 2000-luvulla.[5][1] Täydelliset Tenavat: 1953–1954 -kirjassa nimi on suomennettu Taiska Jokuseksi, sillä Charlotte Braun on selvästi väännös Jaska Jokusen englanninkielisestä nimestä Charlie Brown.

Kaustisen lintuystävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaustisen (Woodstock) ohella sarjassa esiintyy useita muita lintuja, jotka kuuluvat Ressun johtamaan partiolippukuntaan ja muukalaislegioonapartioon. Lintuhahmoista säännöllisesti esiintyvät Johannes (Conrad), Rainer (Olivier), Kale (Bill), Hanna (Harriet), Reima (Fred) ja Sulevi (Raymond). Näistä Johannes, Rainer ja Kale esiintyivät nimettyinä ensi kerran vuonna 1978, Hanna vuonna 1980, Sulevi vuonna 1988 ja Reima vuonna 1990[2]. 1980- ja 1990-luvun stripeissä esiintyi satunnaisesti vielä muita ylimääräisiä lintuja. Kaikki linnut ovat ulkonäöltään identtisiä Kaustisen kanssa, paitsi Sulevi, joka on väriltään tumma. Hanna ja Kale menivät naimisiin vuonna 1983 ilmestyneessä tarinassa. Hanna mainitaan taitavaksi leipojaksi, mutta muuten muilla lintuhahmoilla kuin Kaustisella ei varsinaisesti ole yksilöllisiä ominaisuuksia. Hanna on nimetty Schulzin tuttavan Harriet Crosslandin mukaan[2].

Kutri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kutri

Kutri (Frieda) on hieman turhamaiselta vaikuttava tyttö, joka esiintyi sarjassa vakiohahmona vuodesta 1961 aina 1970-luvun alkuun saakka, mutta katosi sittemmin kokonaan. Hahmon innoittajana oli Schulzin työtoveri Frieda Rich.

Lasten vanhemmat ja muut sukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten vanhempia ei koskaan näytetä tai nimetä sarjassa, mutta joihinkin heistä viitataan toistuvasti.

Jaska Jokusen isä on ammatiltaan parturi, ja hän suhtautuu hyvin intohimoisesti työhönsä. Jaska Jokunen kunnioittaa suuresti isäänsä ja heillä on lämmin suhde keskenään. Hahmo perustuu Schulzin omaan isään, joka oli myös parturi[6]. Jaska Jokusen äiti mainitaan harvemmin.

Tellun, Epun ja Toiston äiti mainitaan myös useasti. Vanhemmissa stripeissä hänen kerrotaan usein laittavan Epun koulueväiden joukkoon yliampuvia tai sarkastisia kannustusviestejä, minkä lisäksi hän joutuu usein sovittelemaan Tellun ja Epun riitoja. Sarjan myöhempinä vuosina hänet mainittiin usein stripeissä, joissa hän ajeluttaa Toistoa polkupyörällä. Useissa näistä stripeistä Toiston edessä näkyy jotain, joka lienee äidin selkä tai takinlieve. Myös perheen isä mainitaan toisinaan.

Piparminttu-Pipsan isä on yksinhuoltaja, jolla on hyvin läheiset suhteet tyttäreensä. Äitiä Piparminttu-Pipsalla ei hänen omien sanojensa mukaan ole lainkaan.[2]

Lipen isä on Lipen mukaan kaikissa suhteissa parempi kuin kaikkien muiden isät. Lippe mainitsee usein erityisesti isänsä saavutukset keilailussa.

Epun ”rievunvihaajaisoäiti” (blanket-hating grandmother) on Epun isoäiti, joka aina kylään tullessaan yrittää ottaa turvarievun pois Epulta. Eppu onnistuu aina naruttamaan isoäitiä jollain juonella ja välttää siten menettämästä riepuaan. Rievunvihaajaisoäiti mainittiin ensi kerran 22. maaliskuuta 1960. Muista lasten isovanhemmista useimmin sarjassa mainittuja ovat Jaska Jokusen ja Samin isoisät, joista he kertovat monesti toisilleen.

Englanninkielisissä stripeissä useilla lapsista mainitaan olevan Marian-niminen täti, joka antaa hyviä elämänohjeita. Tämä on viittaus Schulzin Marian-tätiin.[2] Nimi on suomennettu eri yhteyksissä eri tavoin (mm. Marjatta-täti, Marja-täti jne.).

Leijoja syövä puu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leijoja syövä puu (Kite-Eating Tree) on puu, johon Jaska Jokusen leijat aina päätyvät ja joka kirjaimellisesti syö ne. Jaska Jokunen nähdään yleensä puun juurella haukkumassa puuta. Puun kyky syödä leijoja ei ole vain Jaska Jokusen mielikuvituksen tuotetta, sillä vuonna 1969 ilmestyneessä tarinassa sama puu syö myös Amadeuksen lelupianon, jonka Tellu on viskannut puuhun. Jaska Jokusen mukaan leijoja syövä puu ei ole yksittäinen puuyksilö, vaan mikä tahansa puu saattaa osoittautua sellaiseksi. Leijoja syövä puu mainittiin sarjassa ensi kerran 14. maaliskuuta 1965, joskin Jaska Jokusen leijoilla oli taipumus juuttua puihin jo 1950-luvun stripeissä.

Liisa, Leila ja Tuula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liisa, Leila ja Tuula (Sophie, Shirley ja Clara, toisessa suomennoksessa Sonja, Stina ja Henni) ovat kolme pikkutyttöä, joiden kesäleiriohjaajana Piparminttu-Pipsa toimii yhdessä kesällä 1968 ilmestyneessä tarinassa. Tuula (Clara) muistuttaa ulkonäöltään myöhempää Maisan hahmoa, ja jotkut ovat tulkinneet hahmon jonkinlaiseksi Maisan esimuodoksi. Maisa esiteltiin kolme vuotta myöhemmin samankaltaisessa kesäleiritarinassa. Liisa ja Tuula esiintyvät uudelleen hieman erinäköisinä vuonna 1987 tarinassa, jossa Piparminttu-Pipsa ja Maisa toimivat kesäleirin uimaopettajina (tämän tarinan suomennoksessa heidän nimensä ovat Sonja/Sofia ja Klaara).[7]

Lila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lila on Ressun alkuperäinen omistaja. Hahmoa käsiteltiin kahdessa vuonna 1968 ilmestyneessä tarinassa, joista jälkimmäisessä Jaska Jokuselle paljastuu, että Ressu on ennen häntä kuulunut lyhyen aikaa toiselle perheelle. Lila nähtiin vain yhden, 24. elokuuta 1968 ilmestyneen[1] stripin yhdessä ruudussa, eikä häneen viitattu tämän tarinan jälkeen. Hahmo on kuitenkin keskeisessä roolissa vuonna 1972 valmistuneessa elokuvassa Ressu lähtee maailmalle ja esiintyy lyhyesti myös Ressun lapsuutta kuvaavassa takaumassa vuoden 1991 televisioanimaatiossa Ressun sukukokous. Lilalla on pitkät vaaleat hiukset.

Linda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linda (Lydia, joissain suomennoksissa Lyydia) on tummahiuksinen tyttö, joka on samalla luokalla Epun kanssa. Hänet nähtiin ensimmäisen kerran 9. kesäkuuta 1986[1] ja hän esiintyi sen jälkeen sarjassa toistuvasti sen loppuvuosiin saakka. Hahmon oikeasta nimestä ei ole varmuutta, sillä Epun kysellessä hänen nimeään vuonna 1987 ilmestyneessä tarinassa hän ilmoittaa itselleen joka päivä eri nimen (”Tänään nimeni on…”), mainiten ainakin nimet Linda, Regina, Iisebel, Susanna ja Saara. Eppu kutsuu häntä Lindaksi. Eppu ja Linda vaikuttavat olevan eri tarinoissa vuorotellen toisiinsa ihastuneita, mutta toinen torjuu aina toisen jollain sarkastisella kommentilla.

Misse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Misse (Faron, toisessa suomennoksessa Faarao) on Kutrin kissa, joka esiintyi sarjassa jonkin aikaa vuonna 1961. Se nähtiin ensimmäisen kerran 24. toukokuuta 1961.[1] Toisin kuin Ressu, Misse ei ilmaise ajatuksiaan mitenkään, eikä yleensäkään tee mitään. Kutri joutuu kantamaan Misseä ympäriinsä ja yrittää jatkuvasti saada jonkun muun pitelemään sitä päästäkseen itse tekemään muuta. Schulz jätti Missen pian pois sarjasta, koska katsoi sen läsnäolon rajoittavan Ressun kehittämistä eikä omien sanojensa mukaan osannut piirtää kissoja hyvin.[8] Hahmo on nimetty kantrilaulaja Faron Youngin mukaan.[1]

Naapurin kissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naapurin kissa (Cat next door) on Jaska Jokusen naapurien omistama valtava ja hirviömäinen kissa, joka on Ressun pahin vihollinen. Naapurin kissaa ei koskaan näytetä lukijalle, mutta sitä kuvaillaan joka kerta entistäkin pelottavammaksi ja suuremmaksi. Kissa pystyy hajottamaan Ressun koirankopin yhdellä käpälänheilautuksella. Ensimmäinen maininta naapurin kissasta on 23. marraskuuta 1958 julkaistussa stripissä. Kissan nimeksi mainitaan Toinen maailmansota (World War II) 20. lokakuuta 1976 julkaistussa stripissä.

Pieni lettipäinen tyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni lettipäinen tyttö on nimetön hahmo, joka nähdään usein Toiston seurana leikkikoulussa. Hahmo nähtiin ensi kerran 11. syyskuuta 1996[2] ja hän esiintyi sarjassa sen jälkeen melko runsaasti sen kolmen viimeisen vuoden aikana, jolloin Toisto oli käytännössä jo yksi päähenkilöistä. Pieni lettipäinen tyttö noudattaa yleensä päiväkodissa kiltisti kaikkia ohjeita ja sääntöjä, toisin kuin Toisto.

Pieni punatukkainen tyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieni punatukkainen tyttö (The Little Red-Haired Girl) on tyttö, johon Jaska Jokunen on rakastunut, mutta jolle tämä ei koskaan uskalla puhua. Hahmoa ei koskaan näytetä sarjassa, paitsi siluettina yhdessä vuonna 1998 julkaistussa stripissä. Eräissä animaatioissa hänelle on annettu kasvot ja nimi Helena (Heather).

Pilvikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilvikki (Peggy Jean) on tyttö, johon Jaska Jokunen on myös rakastunut. Hahmo esiintyi useassa tarinassa vuosien 1990 ja 1999 välillä, ensimmäisen kerran 23. heinäkuuta 1990[1]. Hän asuu eri paikkakunnalla ja Jaska Jokunen tapaa hänet useimmiten kesäleirillä. Pilvikki vaikuttaa pitävän Jaska Jokusesta, mutta Jaska Jokunen ei uskalla koskaan kertoa hänelle todellisista tunteistaan, joten tämäkin rakkaus jää yksipuoliseksi. Viimeisen esiintymisensä yhteydessä vuonna 1999 Pilvikki kertoo Jaska Jokuselle, että hänellä on jo poikaystävä. Pilvikki ei koskaan saa tietää Jaska Jokusen oikeaa nimeä, vaan kutsuu häntä nimellä Jaakko Joku (Brownie Charles).[3]

Punainen paroni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen paroni (The Red Baron) on Ressun mielikuvitusvihollinen sen leikkiessä ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankaria. Hahmo viittaa todelliseen historianhenkilöön, ensimmäisen maailmansodan saksalaiseen lentäjä-ässään Manfred von Richthofeniin. Sarjakuvassa Punaista paronia tai hänen lentokonettaan ei koskaan näytetä. Punainen paroni voittaa aina kaikki ilmataistelut Ressua vastaan.

Pääbeagle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääbeagle (The Head Beagle, suomennettu myös nimillä Ylikoira ja Jäniskoirien johtaja) on Ressun mukaan ilmeisesti kaikkien maailman koirien ylin johtaja. Hahmoon viitattiin muutamassa 1960- ja 1970-luvun taitteen aikoihin ilmestyneessä tarinassa, mutta sitä ei koskaan näytetty. Yhdessä näistä tarinoista Ressu nimitetään uudeksi pääbeagleksi ja hän yrittää hoitaa vastuullista tehtävänsä koppinsa katolta käsin, mutta on helpottunut päästessään pian virasta eroon.

Rapa-Ripa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rapa-Ripa

Rapa-Ripa (’Pig-Pen’) on jatkuvasti yltä päältä likainen poika. Hän esiintyi sarjassa vuodesta 1954 alkaen. Häntä nähtiin melko harvakseltaan, mutta hän oli aina lukijoiden keskuudessa tunnettu ja suosittu hahmo.

Remppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remppu (Spike) on Ressun veli, joka asuu autiomaassa lähellä Neulalan (Needles) kaupunkia. Remppu muistuttaa ulkonäöltään muuten Ressua, mutta on viiksekäs ja paljon laihempi ja käyttää aina fedora-hattua. Rempun esiintymiset sarjassa käsittelevät usein hahmon yksinäisyyttä ja eristynyttä elämää. Rempun ainoa seuralainen on saguarokaktus, jonka kanssa hän yrittää saada aikansa kulumaan. Lisäksi Rempun naapureina on kojootteja, joita ei koskaan näytetä. Varhaisemmissa esiintymisissään Remppu harrasti usein epäilyttäviä kiinteistökauppoja. Ressun kuvitellessa itsensä ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankariksi Remppu osallistuu toisinaan leikkiin jalkaväen sotilaana.

Remppu esiintyi Tenavissa ensi kerran 13. elokuuta 1975[1] ja muuttui muutamaa vuotta myöhemmin vakiohahmoksi. Hahmo sai alkuperäisen nimensä (Spike) Schulzin perheen 1930-luvulla omistaman sekarotuisen koiran mukaan. Suomenkielinen nimi tulee Raimo ”Remppu” Aaltosesta, joka toimi 1970-luvulla muun muassa Tenavien suomenkielisenä tekstaajana. Needles puolestaan on todellinen kaupunki itäisessä Kaliforniassa, ja Schulzin perhe asui siellä puolitoista vuotta 1930-luvun alussa.[9]

Ressun muut sisarukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Regina (Belle) on Ressun sisko. Hän näyttää muuten samalta kuin Ressu, paitsi että hänellä pitkät silmäripset ja joskus pieni rusetti. Hahmo esiintyi ensi kerran 28. kesäkuuta 1976[1] ja sen jälkeen satunnaisesti. Ensiesiintymisensä yhteydessä Reginalla oli myös poika, jota ei nähty tai mainittu myöhemmin.

Rellu (Marbles) on Ressun veli. Hän näyttää muuten samalta kuin Ressu, paitsi että on pilkullinen. Rellu esiintyi sarjassa ensi kerran 28. syyskuuta 1982, mutta hänet nähtiin sen jälkeen vain muutaman kerran.[1]

Olavi (Olaf) on Ressun lihava ja rumaksi mainittu veli. Hän käyttää aina lipallista karvalakkia. Hahmo nähtiin sarjassa ensi kerran 24. tammikuuta 1989[1] ja esiintyi sen jälkeen satunnaisesti pitkin 1990-lukua, useimmiten yhdessä Antin kanssa.

Antti (Andy) on Ressun veli, joka esiintyy yleensä yhdessä Olavin kanssa. Hän näyttää muuten samalta kuin Ressu, paitsi että on pitkäkarvaisempi. Antti nähtiin itse sarjassa ensimmäisen kerran 14. helmikuuta 1994[1], mutta hän oli esiintynyt jo sitä ennen vuonna 1991 valmistuneessa animaatiossa Ressun sukukokous. Hahmo perustuu Andy-nimiseen sekarotuiseen terrieriin, jonka Schulzin perhe omisti vuodesta 1988.[4][10]

Useammassakin stripissä mainitaan, että Ressulla olisi yhteensä seitsemän sisarusta. Animaatiossa Ressun sukukokous kahden puuttuvan sisaruksen nimiksi mainittiin Molly ja Rover, mutta nämä hahmot eivät koskaan esiintyneet itse sarjakuvassa.[4]

Raila Rysty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raila Rysty (Molly Volley) on Ressun tennispari sekanelinpelissä. Hänet nähtiin ensi kerran 6. toukokuuta 1977.[1] Hahmo esiintyi sen jälkeen sarjassa useasti, mutta vain tennikseen liittyvissä stripeissä. Hän on hyvin aggressiivinen pelaaja, joka inhoaa syvästi häviämistä ja on herkkä ulkonäöstään. Ressu suorastaan pelkää hänen parinaan pelaamista. Raila Rysty käyttää aina lierihattua ja kuvioitua mekkoa, ja hänellä on paksut ja tummat kulmakarvat. Hahmo sai nimensä Schulzin tennisparin Molly Ackleyn mukaan[2].

Sallin koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa vuosina 1974–1976 ilmestyneissä stripeissä Salli puhuu koulurakennukselleen, joka vastaa ajatuskuplissa (ensimmäisen kerran 31. elokuuta 1974[1]). Toisinaan rakennus ajatteli itsekseen myös ilman Sallin läsnäoloa. Ahdistuneelta vaikuttanut koulurakennus romahdutti lopulta itse itsensä 9. tammikuuta 1976 ilmestyneessä stripissä ja lakkasi pian tämän jälkeen esiintymästä sarjassa. Salli luonnehti tapahtumaa itsemurhaksi ja koulu on näin ollen ainoa Tenavissa ”kuollut” hahmo. Tosin tilalle rakennetulla uudella koululla oli toisinaan sama kyky ajatella. Myöhemmin myös lukuisat muut elottomat esineet kuvattiin sarjassa ajattelevina olentoina, muun muassa Jaska Jokusen baseball-räpylä ja syöttökumpu.

Helena Sanahelinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helena Sanahelinä (Helen Sweetstory, toisinaan suomennettu Helinä Sanahelinä) on Ressun lempikirjailija. Hän kirjoittaa Pupukuusikko (The Six Bunny-Wunnies) -nimistä lastenkirjasarjaa. Ressu on pari kertaa vieraillut hänen luonaan ja kirjoitti yhdessä vaiheessa hänen elämäkertaansa. Maininnat Sanahelinästä ovat sarjassa pääasiassa 1970-luvulta. Pupukuusikon on arveltu olevan parodia The Happy Hollisters -nimisestä todellisesta lastenkirjasarjasta[2].

Joe Shlabotnik[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Shlabotnik on Jaska Jokusen idoli. Hän on entinen baseball-tähti, jonka ura on kääntynyt laskuun huonojen pelitaitojen vuoksi. Joka kerta kun hänet mainitaan, hänet on pudotettu entistä alempaan sarjaan. Shlabotnikilla ei lopulta liene muita faneja kuin Jaska Jokunen, joka pysyy hänelle uskollisena. Shlabotnik mainittiin nimeltä ensimmäisen kerran 18. elokuuta 1963. Jaska Jokunen onnistui tapaamaan hänet yhden kerran vuonna 1975. Suomennoksissa Shlabotnikin nimi on joskus korvattu jonkun muun urheilijan nimellä, joskus taas jätetty kääntämättä tai kokonaan pois.

Suuri kurpitsa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suuri kurpitsa

Suuri kurpitsa (The Great Pumpkin) on olento, jonka olemassaoloon ainoastaan Eppu uskoo. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Suuri kurpitsa olisi oikeasti olemassa.

Tepa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tepa (Roy) on Piparminttu-Pipsan ystävä. Hahmo esiintyi alkujaan tarinassa, jossa Jaska Jokunen ystävystyy hänen kanssaan kesäleirillä. Hänet nähtiin ensi kerran 11. kesäkuuta 1965 julkaistussa stripissä.[1] Vuonna 1966 ilmestyneessä tarinassa Tepa esittelee Piparminttu-Pipsan Jaska Jokuselle. Sen jälkeen hän esiintyi sarjassa satunnaisesti, lähinnä Piparminttu-Pipsan ystävänä sekä Jaska Jokusen seurana muutamissa myöhemmissä kesäleiritarinoissa. Tepa on myös Piparminttu-Pipsan luokkatoveri. Samin ja Maisan ilmaannuttua sarjaan Tepa kävi hahmona tarpeettomaksi ja katosi kokonaan 1970-luvun aikana. Tepa käyttää aina havaijipaitaa ja kesäleiriltä muistoksi jäänyttä valkoista lakkia.

Neiti Virkkunen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neiti Virkkunen (miss Othmar) on Epun opettaja, johon Eppu on selvästi ihastunut. Muiden aikuisten tavoin häntä ei koskaan nähdä. Hahmo esiintyi sarjassa pääasiassa 1960-luvulla. Neiti Virkkunen on Epun kuvausten perusteella jossain määrin neuroottinen ihminen. Vuonna 1960 ilmestyneessä tarinassa hänen kerrotaan menneen naimisiin, vaihtaneen nimekseen rouva Tarkkanen (mrs. Hagemeyer) ja lopettaneen opettajan työnsä. Seuraavana vuonna hän kuitenkin palasi Epun opettajaksi aiemmalla nimellään. Othmar oli todellisuudessa erään Schulzin ystävän etunimi ja Hagemeyer hänen armeija-aikaisen tuttunsa sukunimi[2].

5, 3 ja 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5 on Jaska Jokusen naapurustossa asuva ja hänen baseball-joukkueessaan pelaava melko hiljainen poika, jolla on harva pystytukka. Hänet nähtiin sarjassa ensi kerran 30. syyskuuta 1963. Esittelytarinassaan hän kertoo isänsä nimenneen koko perheen numeroilla ja vaihtaneen perheen sukunimeksi postinumeron 95472 (kansallinen postinumerojärjestelmä eli ZIP-koodi oli tuolloin juuri otettu käyttöön Yhdysvalloissa; 95472 on todellisuudessa Schulzin tuolloisen kotikaupungin, Kalifornian Sebastopolin postinumero). Hahmon koko nimi on 555 95472, ja 5 on kutsumanimi.[1][3] Esittelytarinan jälkeen hahmon koko nimeä ei koskaan mainita, mutta hän käyttää usein t-paitaa, jossa on numero 5. Koska esittelytarinaa ei ole julkaistu missään suomenkielisessä kokoelmassa, suomennoksissa hahmo on käytännössä nimetön. 5 hävisi Tenavista vähitellen 1970-luvun aikana, joskin esiintyi vielä yhden kerran vuonna 1983[2].

3 ja 4 ovat 5:n pikkusiskoja, ja keskenään identtiset kaksoset. Heidät esiteltiin samassa tarinassa 5:n kanssa ja nähtiin ensi kerran 18. lokakuuta 1963, mutta he esiintyivät sen jälkeen vain muutamassa stripissä. Esittelytarinaa, jossa hahmot mainittiin ainoan kerran nimeltä, ei julkaistu yhdessäkään Tenavat-kokoelmassa ennen 2000-luvulla ilmestynyttä Complete Peanuts -sarjaa. Hahmot ovat kuitenkin mukana ensimmäisessä Tenavat-animaatiossa Jaska Jokusen joulu, jossa ne ovat hämmentäneet monia amerikkalaisia tv-katsojia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomeksi ilmestyneet Tenavat-kokoelmat, passim
  • The Complete Peanuts -sarja, passim

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Meet the Gang (englanniksi) Fivecentsplease.com. Viitattu 13.10.2015.
  2. a b c d e f g h i j Peanuts FAQ (koonnut Derrick Bang), kohdat 4.1), 4.2), 4.6), 4.11) ja 4.14) (englanniksi) Fivecentsplease.org. Viitattu 13.10.2015.
  3. a b c Rob Lammie: 10 Peanuts Characters You’ve Probably Forgotten (englanniksi) Mental Floss 12.6.2011. Viitattu 13.10.2015.
  4. a b c Frequently Asked Questions (englanniksi) Charles M. Schulz -museo. Viitattu 13.10.2015.
  5. Charlotte Braun gets the ax (englanniksi) The FiveCentsPlease Blog 21.10.2012. Viitattu 13.10.2015.
  6. Rheta Grimsley Johnson: Good Grief: The Story of Charles M. Schulz, s. 126. Ravette Books, Sussex 1989.
  7. Derrick Bang: Marcie or Clara? The great debate (englanniksi) Fivecentsplease.com. Viitattu 13.10.2015.
  8. Celebrating Peanuts 60 years, s. 106. Andrews McMeel Publishing, Kansas City 2009.
  9. Juhani Tolvanen: esipuhe (s. 11–12) teoksessa Ressu ja punainen paroni. Otava, Helsinki 2003.
  10. Sparky & Andy (englanniksi) Jean Schulzin blogi 29.9.2011, Charles M. Schulz -museo. Viitattu 15.10.2015.