Lehtorousku
| Lehtorousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | bertillonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lactarius bertillonii |
|
Lehtorousku (Lactarius bertillonii) on rouskuihin kuuluva sieni. Toisin kuin useimmat rouskut, lehtorousku ei kelpaa ryöpättynäkään syötäväksi koska se on niin kitkerän makuinen.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtorouskun lakki on suppilomainen, nukkapintainen ja himmeän liidunvalkoinen tai kermankellertävä, ja se voi kasvaa jopa 25 cm leveäksi. Lakin reuna on pitkään sisäänkiertynyt. Vanhempana lakkiin syntyy laikkuja. Lakin alapintaan olevat heltat ovat johteiset, harvat, paksut ja valkoiset tai kellanvalkoiset. Jalka on lyhyt ja kova. Heltoista tihkuva maitiaisneste on valkoista, hitaasti kellertyvää ja erittäin kirpeää. Sieni kerää maasta helposti roskia.
Kasvuaika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtorousku kasvaa elo-syyskuussa Suomessa vain maan eteläosissa. Se on yleinen vain etelärannikon lehdoissa. Lehtorousku on tammen ja koivun juurisieni.
Syötävyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtorousku ei kelpaa syötäväksi. Sen maku on niin polttavan kirpeä, ettei se lähde pitkälläkään keittämisellä pois. Myrkyllinen se ei kuitenkaan ole.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ryman, Svengunnar & Holmåsen, Ingmar: Suomen ja Pohjolan sienet. Suomentanut Irma Järvinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14286-7.
- Korhonen, Mauri: Uusi sienikirja. Otava. ISBN 951-1-09106-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|