Lehmussuo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehmussuon hirvi- ja luodikkoradan pituus on 75-100 metriä.

Lehmussuo on metsää kasvava ojitettu suo Urjalan kunnan Laukeelan kylässä, syrjäisellä paikalla, mutta hyvien liikenneyhteyksien varrella. Se rajoittuu eteläosaltaan valtatie yhdeksän eritasoliittymään.[1] Suon pohjoispuolella on Metsärannan luonnonsuojelualue ja itäpuoli rajoittuu Lehmuskankaaseen, jossa on Luonnonperintösäätiön omistama Metsänpeitto niminen suojelualue. Suolla on Lehmussuon ampumarata.

Ampumarata toiminta alkoi Suojeluskunta toimintana vuonna 1925. Ampumarata alueen pinta-ala on 5,6 ha, josta Urjalan Ampumarata Oy omistaa 5,1 ha. Rata on keskellä laajempaa ja harvaanasuttua Lehmussuota, rajoittuen jyrkkään kallioiseen mäkeen. Urjalan Ampumarata Oy on vuokrannut kesäkuussa 1993 radan 50 vuodeksi Urjalan Riistanhoitoyhdistykselle, joka on saanut ympäristöluvan ampumatoimintaan Pirkanmaan Ympäristökeskukselta 10.toukokuuta 2006. Lupakäsittelyn yhteydessä jätettiin useita muistutuksia, jotka todettiin pääosin aiheettomiksi. Lomakiinteistöjen omistajat ja Lehmusmökit Oy olivat hankkineet kiinteistöjä sekä maa-alueita tietoisina ampumaradasta ja sen sijainnista. Ampumarataa ympäröivien mäkien ansiosta ammuntamelu jää alle 60 desibelin 400 metrin etäisyydellä radasta.

Lehmussuon ampumaradalla on pienoiskivääri-, pistooli-, luodikko- ja haulikkorata. Haulikkorata ei ole käytössä, koska sille ei ole haettu ympäristölupaa.[2]

Urjalan punakaartin esikunta murhautti suolla 4. helmikuuta 1918 viisi Mustialan maatalousoppilaitoksen opiskelijaa ampumalla ja pistimillä. Ruumiit kaivettiin maahan.[3] Murhiin osallistui suolla ainakin suutari Emil Tienhaara. Valtiorikosasiain tiedusteluosasto etsi häntä vielä lokakuussa 1918 tuomittavaksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtatie 9:n Lehmussuon eritasoliittymä valmistui Rakennuslehti. 3.10.2007. Sanoma Tekniikajulkaisut Oy. Viitattu 16.9.2020.
  2. Ympäristölupapäätös (pdf) 10.5.2006. Tampere: Pirkanmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.1.2013.
  3. Kaarlo Castrén: ”Mustialan oppilaiden murhat”, Punaisten hirmutyöt Vapaussodan aikana, s. 60. 2. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö kirja, 1926. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2020).
  4. Valtiorikosasiain tiedusteluosaston luettelo C Luettelo C. 15.10.1918. Valtiorikosasiain tiedusteluosasto. Viitattu 18.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]