Leevaku paisjärv
| Leevaku paisjärv | |
|---|---|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Põlvamaa |
| Kunnat | Räpinan kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Järveen tulevat joet | Võhandu jõgi |
| Laskujoki | Võhandu jõgi [1] |
| Järvinumero | VEE2112320 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 39,8 m mpy. [1] |
| Pituus | 3,7 km [1] |
| Leveys | 0,28 km [1] |
| Rantaviiva | 8,563 km [1] |
| Pinta-ala | 46,8 ha [1] |
| Valuma-alue | 1 024 km² [1] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Leevaku paisjärv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Leevaku paisjärv on Põlvamaalla Virossa Räpinan kunnassa sijaitseva padottu järviallas. Vironkielinen sana pais tarkoittaa patoa. Vesivoimalaitosta varten rakennettu pato on rakennettu Võhandu jõgeen 27 kilometriä [2] sen joensuusta. Võhandua kutsutaan täällä yleensä Võo jõeksi.[1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patojärvi on 3 700 metriä pitkä, suurimmillaan 280 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 46,8 hehtaaria. Patojärven pinta-alaksi ilmoitetaan myös 26,6 hehtaaria [a]. Se on muodostunut Võhandun kuluttamaan uomaan ilman reunapatoja ja patojärven pinta-ala riippuu voimakkaasti joen vesitilanteesta. Joki on koko matkaltaan matala ja ilmakuvissa näkyy vesikasvillisuuden välissä joen vanhaa meanderoivaa uomaa. Sen rannat ovat joenvarsimetsikköä, jota peltomaisemat ympäröivät. Sen luoteisrannalla on viimeisen kilometrin matkalla tiiviimpää asutusta. Padon jälkeen (Leevaku tamm) on joen leveys aluksi 20 metriä.[1][3][b]
Leevakun vesivoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehtaiden ja vesivoimalaitoksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leevakun kylästä on kirjallisuudessa ensimaininta vuodelta 1582 nimellä Liewaka. Kylään rakennettiin suurempi jauhomylly todennäköisesti noin 1835. Siinä pyöritettiin viittä kiviparia, joilla jauhettiin monia eri jauho- ja rouhelaatuja. Myllyn rinnalle rakennettiin 1880-luvulla manufaktuuri, joka valmisti Venäjän armeejalle kankaita. Vuodelta 1893 tiedetään, että paikalla toimi jauhomylly, saha ja kutomo.[4]
Vuonna 1910 tehdas asensi vesiturbiinin ja alkoi tuottaa itselleen sähköä, mutta vuodesta 1917 alkaen myytiin sähköä myös ympäristön maatiloille ja Toolamaan kartanolle. Vanha puupato korvattiin vuonna 1921 betonipadolla. Leevakusta kasvoi hiljalleen lähiseudun suurin teollisuuskeskus ja vuonna 1933 rakennettiin tehtaasta erillinen vesivoimalaitos, joka tuotti sähköä myyntiin. Kun kesällä 1944 neuvostojoukot saapuivat Leevakuun, paloivat tehdas, myllyt ja voimalaitos. Korjaustyöt alkoivat vuonna 1947 kommunistipuolueen tukemana ja työt tehtiin osittain talkootyöllä. Koska materiaaleista ja osaamisesta oli pulaa, jäi työ kesken ja samalla tehtiin joitakin rakennusvirheitä. Korjaustyö valmistui vasta marraskuussa 1947 ja voimalaitos tuotti sen jälkeen sähköä vuoteen 1966 saakka.[4][5][6]
Sähköä alettiin tuottamaan uudelleen vuodesta 1992 alkaen. Vuosina 2005–2010 tehtiin voimalassa peruskorjaus, jossa tilat ja tuotantolaitteet uusittiin. Paikalla toimii myös kylän museo [7].[5][6]
Vesivoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leevakun voimalaitoksen pato katkaisee joen kulun kokonaan. Se muodostuu maapadosta ja säännöstelypadosta. Säännöstelypato on rakennettu maapadon vasemmalle puolelle noin 30 metriä leveäksi. Voimalaitosrakennus sijaitsee heti sen alapuolella ja se ottaa vetensä säännöstelypadon vasemmalta sivulta. Vesiturbiinit sijaitsevat voimalarakennuksen alapuolella ja poistuva vesi purkautuu suoraan jokeen kahden poistoaukon kautta. Säännöstelypadossa on kaksi tulva-aukkoa. Pato toimii samalla maantiesiltana.[2][6]
Laitos tuottaa vuosittain noin 1,1 gigawattituntia sähköenergiaa kahdella vesiturbiinilla, joiden kapasiteetit ovat 110 kilowattia ja 90 kilowattia. Voimalan kokonaiskapasiteetiksi ilmoitetaan myös 185 kilowattia [c]. Voimalan omistaa AS Generaator.[5][c]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leevaku paisjärv kuuluu Võhandu jõen valuma-alueeseen, koska se on muodostettu Võhandu jõgeen patoamalla. Järven pohjoisrantaan laskee luoteesta omassa laaksossaan virtaava Leevaku oja, joka on kuusi kilometriä pitkä ja jonka valuma-alueen pinta-ala on 16,5 neliökilometriä [2]. Järven valuma-alueen pinta-ala on 1 024 neliökilometriä, josta suurin osa sijaitsee Võhandun yläjuoksulla. Võhandu laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan ja Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[1][b]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tieto on peräisin vironkielisesta artikkelista et:Leevaku paisjärv, mutta sitä ei ole voitu vahvistaa muista lähteistä.
- ↑ a b Kohteen ympäristön kasvillisuutta, asutusta ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.
- ↑ a b Tieto on peräisin vironkielisesta artikkelista et:Leevaku hüdroelektrijaam, mutta sitä ei ole voitu vahvistaa muista lähteistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Keskkonnaregister: Leevaku paisjärv (VEE2112320) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 7.7.2020. (viroksi)
- ↑ a b c Keskkonnaregister: Leevaku oja (VEE1006200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 7.7.2020. (viroksi)
- ↑ Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.7.2020). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Leevaku veski, Eesti Veskivaramu, viitattu 7.7.2020
- ↑ a b c Leevaku hüdroelektrijaam (Arkistoitu – Internet Archive), Eesti Veskivaramu, viitattu 7.7.2020
- ↑ a b c Eensalu, Monika & Pihel, Laur: Leevaku hüdroelektrijaama eksperthinnang (PDF), 2012, EKA Muinsuskaitse- ja restaureerimise osakond (viroksi)
- ↑ Leevaku Hüdroelektrijaam-Muuseum puhkaeestis.ee. Viitattu 8.7.2020. (viroksi)