Leena Rintala
Leena Rintala (1921 Harbin, Kiina – 1972 Turku) oli suomalainen tanssija ja tanssinopettaja. Hän tuli tunnetuksi 1930-luvulla esittämistään kaakkoisaasialaisista tanssinumeroistaan. [1]
Leena Rintalan isä tai kasvatti-isä Arvi Jussi Rintala lähti vuonna 1920 Suomen Karjalasta itään ja päätyi lopulta Siperian radan päätepisteessä olleeseen Mantšurian Harbiniin. Harbin oli viljakaupan keskus ja siellä sijaitsi venäläis-kiinalaisen rautatieyhtiön päämaja. Kaupungissa asui paljon Venäjän sisällissotaa paenneita valkoisia venäläisiä ja vainoja paenneita juutalaisia sekä muita ulkomaalaisia. Harbin oli satamakaupunki ja siellä kukoistivat teatterit, varieteet ja yökahvilat sekä myös keinottelu, valuuttakauppa, uhkapeli ja prostituutio.[1]
Arvi Jussi Rintala saattoi olla Leena Rintalan biologinen isä tai kasvatti-isä. Leena Rintalan ensimmäisen aviomiehen Tom Hartellin Hymy-lehdessä vuonna 1968 julkaistun haastattelun mukaan Leenan alkuperäinen nimi olisi ollut Lin-lai ja hän olisi ollut Jussi Rintalan Harbinissa kuolleen vaimon tytär edellisestä avioliitosta. Toisen version mukaan Jussi Rintala olisi vaimoineen adoptoinut Leenan sisarensa Signen kanssa paikallisesta orpokodista. Jussi Rintala koulutti Leenan tanssijaksi ja Signen laulajaksi ja toimi sitten heidän impressaarinaan. Leena Rintala aloitti jo 6-vuotiaana tanssiopinnot Harbinin venäläisessä tanssikoulussa.[1]
Vuonna 1928 Jussi Rintala siirtyi tyttäriensä kanssa Japaniin jossa Leena esiintyi muun muassa Tokion Suuressa Keisarillisessa Teatterissa ja hän tapasi myös Suomen Japanin-lähettilään profeesori G. J. Ramstedtin. Leena sairastui Japanissa lavantautiin ja toivuttuaan alkoi opiskella japanilaista tanssia ja japanin kieltä. Rintalat palasivat 1930 Kiinaan mutta levottomien olojen takia he jatkoivat matkaa kunnes päätyivät Balin saarelle Indonesiaan jossa Leena opiskeli paikallista legong-tanssia josta tuli hänen suosituin ohjelmanumeronsa. Balilta Rintalat jatkoivat matkaa Singaporeen jossa Leena oppi skotlantilaisen Highland Fling-tanssinumeronsa ja sieltä Siamiin jossa hän opiskeli paikallisia tansseja ja esiintyi lehtitietojen mukaan jopa Siamin hallitsijaparille. [1]
Siamista Rintalat siirtyivät Burman Rangooniin jossa Leena oppi ohjelmistoonsa kuuluneen Burmalainen tanssi-numeron ja hän hankki myös sitä varten esiintymispuvun Burmasta. Burmasta Rintalat siirtyivät 1933 Intiaan ja esiintyivät siellä brittiläisen siirtomaahallinnon kesäpääkaupunkina toimineessa Simlassa joka sijaitsi parintuhannen metrin korkeudessa Himalajan rinteillä. Intiasta Rintlaoiden matka jatkui Siamin, Filippiinien, Abessinian, Egyptin, Kreikan, Unkarin ja Eestin kautta Suomeen jonne he saapuivat 1934. Leena esiintyi aluksi Grand Hotel Fenniassa Helsingissä ja teki sitten varsinaisen läpimurtonsa esittäessään itämaisia tanssinumeroitaan Kansallisteatterissa vuonna 1935. Hän esiintyi sitten myös Berliinissä ja Pariisissa. Hän käytti Suomessa aluksi taiteilijanimeä Renée Paulette mutta luopui sitten siitä ja alkoi esiintyä omalla nimellään.[1]
Kasvatti-isä Jussi Rintala avioitui kanteletaiteilijatar Kerttu Haapasalon kanssa ja siirtyi nimismieheksi Karjalan kannaksen Uudellekirkolle. Sisar Signe meni naimisiin lähetyssaarnaajan kanssa ja muutti Afrikkaan. Leena menetti sotavuosien aikana esiintymispuvustonsa ja hänen uransa kaakkoisaasialaisten tanssien ihmelapsena päättyi sen myötä. Hän esitti kuitenkin edelleen etnisiä tanssinumeroita Suomen kiertueillaan ja toimi tanssinopettajana. Kiertueiden järjestäjänä toimi Leenan ensimmäinen aviomies Tom Hertell. Leena Rintala meni toisen kerran naimisiin taikuri Reijo Salmisen kanssa. Hän toimi Punaisen Myllyn varieteeteatterissa koreografina ja tanssijana 1950-luvun alussa ja oli mukana vielä 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa Helge Siimeksen järjestämillä kiertueilla sekä toimi miehensä Reijo Salmisen avustajana. Leena Rintala luopui tanssijan urastaan 1960-luvulla, muutti talousvaikeuksien vuoksi tyttärensä luoksen Ruotsiin ja toimi hotellisiivoojana. Hän kuoli 1972 Turussa mökkipalossa Kemiönsaaressa saamiinsa vammoihin.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Jukka O. Miettinen : Tanssija idän ja lännen välissä. Leena Rintala ja hänen kaakkoisaasialainen ohjelmistonsa, teoksessa Weimarista Valtoihin. Kansainvälisyys suomalaisessa tanssitaiteessa, toim. Johanna Laakkonen, Tiina Suhonen. Teatterimuseo 2012 ISBN 978-952-67846-0-1
- ↑ Sirkusteltta-blogi 7.1.2013 : La Miguela 1952
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leena Rintala esitti lokakuussa 1935 Kansallisteatterissa isänsä orkesterin säestämänä itämaisia- ja temppelitansseja, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Fazerin konserttitoimiston kokoelma (Finna)
- Kaukaisessa idässä suomalaisia tähtiä, Kansan kuvalehti, 27.01.1933, nro 5, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Huomattava tanssinäytäntö tulossa. Leena Rintala, Käkisalmen Sanomat 09.11.1935, nro 127, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Suomalainen Bali-tanssijatar, Suomen Kuvalehti, 06.04.1935, nro 14, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Suomalainen temppelitanssijatar opettelee "Irish Kickiä" Lontoossa. Kuusitoistavuotias Leena Rintala aloitti jouluna uuden kiertomatkan maapallon ympäri, Seura, 05.01.1938, nro 1, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot