Leena Lander
| Leena Lander | |
|---|---|
 Leena Lander vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. lokakuuta 1955 Turku |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija |
| Käsikirjoittaja | |
| Alma mater | Turun yliopisto |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Leena Lander (oik. Leena Orvokki Raittila,[1] ent. Silander, o.s. Pöyhönen, s. 25. lokakuuta 1955 Turku)[2] on suomalainen kirjailija.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lander valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta vuonna 1978. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä ja kuunnelmia. Lander on ollut ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi kolmesti ja Pohjoismaiden kirjallisuuspalkintoehdokkaana kahdesti.
Lander on taiteilijanimi, joka on lyhentymä hänen aiemmasta sukunimestään Silander.[3] Hän oli aiemmin naimisissa toimittaja Esa Silanderin kanssa ja heillä on kolme täysi-ikäistä poikaa.[4] Vuonna 2008 Lander avioitui kirjailija Hannu Raittilan kanssa. Hän otti käyttöön nimen Leena Raittila, mutta säilytti kirjailijanimensä. Pariskunta asuu Turussa.[5]
Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Landerin romaaneja on käännetty laajasti eri kielille. Lukuisten teosten käännöksiä on ilmestynyt Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Hollannissa, Italiassa, Espanjassa ja Islannissa. Yksittäisiä käännöksiä on ilmestynyt Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Kanadassa, Puolassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Syyriassa. Käännetyimmät romaanit ovat Harjula-trilogian teokset (Tummien perhosten koti, Tulkoon myrsky, Iloisen kotiinpaluun asuinsijat) ja Käsky. Kaikkiaan käännösromaaneja on ilmestynyt yli 50.
Landerin Tummien perhosten koti on ensimmäinen suoraan suomesta arabiaksi käännetty nykyproosa[6]. Kirjailijan mukaan häneen kohdistettiin Syyriassa uhkailua, koska teoksen osia pidettiin fundamentalististen tahojen keskuudessa islamilaisten moraalikäsitysten vastaisina.[7]
Landerin teos Liekin lapset on synnyttänyt Landerin ja hänen entisen kustantajansa Tammen välille kiistaa siitä, onko teos itsenäinen teos vai Landerin aiemman teoksen Jumalattoman kova tinki uusi versio, jolloin Tammi saattaa ryhtyä käräjöimään sopimusrikkomuksesta. Alun perin Landerin piti korjata vanhempi teos, joka oli Halikon kunnan tilausteos ja joka hänen mukaansa on ”hännystelevä ja epärehellinen kirja, jonka nuori äiti teki elättääkseen pienet lapsensa”.[8]
Romaanien filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2008 ensi-iltansa sai kaksi Landerin romaaneihin perustuvaa elokuvaa. Tammikuussa ensi-iltaan tuli Dome Karukosken ohjaama Tummien perhosten koti, joka valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi vuonna 2008. Aku Louhimiehen ohjaama elokuva Käsky tuli elokuvateattereihin syksyllä 2008.
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevi Jäntin palkinto (1992)
- Kiitos kirjasta -mitali (1992)
- Uudet kirjat -kerhon tunnustuspalkinto (1992)
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto (1994)
- valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 1998 ja 2005
- Prix Nordique (2000) (Iloisen kotiinpaluun asuinsijojen ranskannoksesta)
- Pro Finlandia -mitali (2000)
- Sokeain kuunnelmapalkinto (2003, kuunnelmasta Susijahti)
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syyspastoraali. Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2207-6.
- Mikaelin kronikka. Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2409-5.
- Siipijumala. Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2606-3.
- Kuolemaan tuomitun tarina. Suuret Seikkailut. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2729-9.
- Lankeaa pitkä varjo. Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2798-1.
- Jumalattoman kova tinki. Kirjayhtymä, 1987.
- Purppurapurjeet. Kirjayhtymä, 1989.
- Tummien perhosten koti. Kirjayhtymä, 1991.
- Tulkoon myrsky. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19847-1.
- Iloisen kotiinpaluun asuinsijat. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21318-7.
- Käsky. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-24475-9.
- Liekin lapset. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-022-1.
- Kuka vartijoita vartioi. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-232-4.
Näytelmät ja kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilves kielekkeellä (Kaarina-teatteri)
- Lurium 300 Super (Radio Auran Aallot)
- Niin täyttyy tuska hellä (Radio Auran Aallot)
- Tummien perhosten koti (Turun kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Reykjavikin kaupunginteatteri)
- Tulkoon myrsky (Outokummun Kaivosteatteri)
- Käsky (Suomen Kansallisteatteri 2005, Kokkolan kaupunginteatteri 2006, Rauman kaupunginteatteri 2006)
- Kapslaukku (Sauvon Elävän Kulttuurin Seura ry 1986)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leena Lander Iltalehti. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Strengell-Silainen, Ulla: Kuka kukin on? Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsinki (Helsingfors): Otava, 2006. ISBN 951-1-20606-0.
- ↑ Sukeltamalla pinnan alle – Menneisyyden arvoitukset kiehtovat kirjailija Leena Landeria Helsingin Sanomat. 9.9.2004. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Leena Lander ja Esa Silander eroavat Turun Sanomat. 25.7.2007. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Leena Lander salaa naimisiin Iltalehti. 4.12.2008. Viitattu 31.10.2020.
- ↑ Landerin Tummien perhosten koti käännetään arabiaksi 31.7.2007. Yle Uutiset. Viitattu 1.8.2007.
- ↑ Landerin hittikirja raivostutti Syyrian muslimit Ilta-Sanomat. 5.11.2007. Viitattu 9.10.2010.
- ↑ Majander, Antti: Landerin kirjan oikeuksista riita. Helsingin Sanomat, 19.5.2010, s. C 1. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leena Lander Wikimedia Commonsissa
- Gustafsson, Marko: Miten minusta tuli minä, Leena Lander Yle Elävä arkisto. 9.3.2009. Viitattu 31.10.2020. Landerin radiohaastattelu.
| ||||||||||||||||||
