Leego järv
| Leego järv | |
|---|---|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Tartumaa |
| Kunnat | Kastren kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Kalli jõen valuma-alue |
| Tulo-ojia | suo-ojia |
| Laskujoki | Leego |
| Järvinumero | VEE2085500 |
| Mittaustietoja | |
| Rantaviiva | 5,787 km |
| Pinta-ala | 83,1 ha [1] |
| Keskisyvyys | 0,6 m |
| Suurin syvyys | 1,6 m |
| Valuma-alue | 5,6 km² |
 Leego järv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Leego järv (myös Leegu järv)[2] on Virossa Kastren kunnassa Tartumaalla sijaitseva luonnollinen järvi.[2][3]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 86 hehtaaria ja se on 1,6 kilometriä pitkä ja 750 metriä leveä. Järvellä on kaksi järviallasta, joita yhdistää 140 metriä leveä kapeikko. Pohjoisallasta kutsutaan Peräjärveksi ja toista Edejärveksi. Edejärven eteläosassa on ojan suussa pitkä lahti, jota kutsutaan nimellä Ojasuu sopp. Järvi sijaitsee suurella Emajõe–Suursoolla noin 1,5 kilometriä Peipsijärvestä. Järven laskujoki on leveä ja kilometrin pituinen Leegu jõgi, joka yhtyy Kalli jõgeen. Järveen laskevat muun muassa Lobatsoll ja toinen johto-oja Varblasesaarelta. Järven valuma-alueen laajuus on 5,6 neliökilometriä. Järvi on luodattu ja sen keskisyvyys on 0,6 metriä ja suurin syvyys 1,6 metriä. Järven laskennalliseksi tilavuudeksi voidaan määrittää 0,00050 kuutiokilometriä eli 0,5 miljoonaa kuutiometriä [4]. Järven rantaviivan pituus on 5,8 kilometriä ja se on pääasiassa suomaata. Järven kaakkois- ja koillisrannoilla sijaitsee kaksi maataloa.[1][2][3]
Järven luokittelu ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) luokituksen (VRD 2) mukaan veden kovuuden osalta keskikova järvi, jonka vesimassa ei lämpötilakerrostu (vir. keskmise karedusega kihistumata veega järv).[2]
Järvi luokitellaan limnologisesti kasvillisuudeltaan rehevöityneeksi (vir. makrofüüdijärv tai suurtaimerikas järv, MF), jolloin sekä pohja- ja rantakasvillisuus että kelluvalehtinen kasvillisuus kukoistaa. Tällaiset järvet ovat yleensä myös matalia. Järven vesi on ruskean värinen ja se luokitellaankin suojärvenä dystrofiseksi järveksi.[1][2]
Kalakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvessä on erityisen paljon särkeä, säynettä ja lahnaa, mutta myös muitakin lajeja on: ahven, hauki, kiiski, pasuri, ruutana, kuha, ankerias ja made. Järven harvinaisempia lajeja ovat toutain, rantanuoliainen ja piikkinuoliaisiin kuuluva mutakala (Misgurnus fossilis). Talvella järven happipitoisuus laskee alas ja kalakuolemat hävittävät kalakantaa, mutta Peipsijärvestä tulee keväällä täydennystä Kallijokea myöten.[1][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Leego järv, Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi)
- ↑ a b c d e Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.3.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Keskkonnaregister: Leego järv (vee2085500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 3.3.2017. (viroksi)
- ↑ Laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä. Tämä ei ole viranomaisten määrittämä arvo!
- ↑ Kalapeedia: Leegu järv (Leego järv, Pühajärv), viitattu 16.3.2017