Lee Hyla
Leon Joseph ”Lee” Hyla (31. elokuuta 1952 Niagara Falls – 6. kesäkuuta 2014 Chicago) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.[1]
Hyla soitti nuorena kitaraa sekä koskettimia funkyhtyeessä ja siirtyi myöhemmin jazziin. Hän opiskeli Indianan yliopistossa ja sai kandidaatin arvon Uuden-Englannin musiikkikonservatoriosta sekä musiikin maisterin arvon Stony Brook Universitysta. Vuonna 1992 Hyla liittyi Uuden-Englannin musiikkikonservatorion henkilökuntaan ja pääsi johtamaan sen sävellyksen laitosta. Northwestern Universityn henkilökunnassa hän toimi vuodesta 2007 musiikin teorian ja sävellyksen professorina.[1]
Säveltäjänä Hyla sai ensimmäistä kertaa laajaa huomiota vuonna 1984, kun hänen teoksensa kahdelletoista soittimelle (Pre-Pulse Suspended) esitettiin Tanglewoodissa. Erityisesti hän tulikin tunnetuksi kamarimusiikistaan. Hänen vaikutteensa vaihtelivat Ludwig van Beethovenista avantgardejazzpianisti Cecil Tayloriin ja säveltäjä Elliott Carteriin. Hän yhdisteli taidemusiikkiin sekä rockin että jazzin piirteitä. Hylan tunnettujen teosten joukossa ovat toinen pianokonsertto, viulukonsertto ja bassoklarinettikonsertto, jousikvartetot, kamariteos My Life on the Plains ja Allen Ginsbergin runon Howl versio puhujalle ja jousikvartetille. Ginsberg lausui runon Kronos Quartetin soittaessa teoksen sen kantaesityksessä Carnegie Hallissa vuonna 1994.[1]
Hyla sai vuonna 1991 residenssin American Academy in Romessa. Hän kuoli keuhkokuumeen komplikaatioihin 61-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lee Hyla, 61, Who Mixed Rock and Jazz Into Classical Works, Dies The New York Times
| ||||||||||||||||||
