Learjet
.jpg)
Learjet oli vuoteen 1986 asti itsenäinen Yhdysvalloissa toiminut lentokonetehdas. Vuodesta 1990 lähtien omistajana on ollut kanadalainen Bombardier Aerospace, ja nykyään Learjet on osa Bombardierin tuoteperhettä (Bombardier Learjet Family). Learjet-koneita rakennetaan Wichitassa, Kansasissa.
Maaliskuussa 2021 Bombardier ilmoitti lopettavansa Learjetien tuotannon vuoden loppuun mennessä. Syynä on kysynnän siirtyminen niitä suurempiin malleihin, joita Bombardierilla edustavat Global ja Challenger[1].
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William Lear perusti yhtiön 1950-luvulla nimellä Swiss American Aviation Corporation. Sen ensimmäinen lentokone oli Sveitsin ilmavoimille tehty maataistelukone FFA P-16. Koneen prototyyppi lensi vuonna 1955. Vuonna 1958 oli suunnitelmia 100 koneen tilauksesta, mutta hanke kariutui vuonna 1960.
William Learin suunnitteluryhmä näki mahdolliseksi kehittää hävittäjätyyppisen sotilaslentokoneen pohjalta liikelentokoneen. Se sai tunnuksen SAAC-23 vuonna 1962. Samana vuonna perustettiin tehdas Wichitaan. 1963 yhtiö sai uuden nimen Lear Jet Corporation perustajansa mukaan.
Kone sai tyyppinimen Learjet 23. Se oli 6–8-paikkainen. Koneen mennessä valmistukseen yhtiö oli muutettu pörssiyhtiöksi. Vuonna 1966 tuli myyntiin paranneltu ja hieman suurempi malli Learjet 25. Yhtiön nimi muuttui samanaikaisesti muotoon Lear Jet Industries Inc.
Omistaja vaihtuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10. huhtikuuta 1967 William Lear myi 60 prosentin osuutensa yhtiöstä Denverissä toimivalle Gates Rubber Company -yhtiölle. Lear jatkoi yhtiön hallituksessa 2. huhtikuuta 1969 asti. Vuonna 1969 yhtiöstä tuli Gates Learjet Corporation. Yhtiön tuotteiden myynti asevoimille kasvoi.
Vuonna 1971 moottoriksi otettiin Honeywell TFE731 -puhallinmoottori, ja Learjet 25 muuttui samalla Learjet 35:ksi.
Vuonna 1974 Learjetin suihkukoneita oli valmistettu yhteensä 500 kappaletta.
19. huhtikuuta 1979 yhtiön Learjet 55 lensi ensilentonsa.
Suomen ilmavoimat tilasi ensimmäiset Learjet 35A -konetyypin sotilaskäyttöön tarkoitetut versiot, joista kolmesta ensimmäinen toimitettiin Suomeen syyskuussa vuonna 1982. Koneet saivat Suomessa tyyppimerkinnän Learjet 35A/S. Samaisen koneen yhdysvaltalainen tyyppimerkintä on C-21A. Kyseistä Learjet 35A -konetyyppiä valmistettiin noin 700 kappaletta.[2]
Vuonna 1984 yhtiö perusti Aerospace Division -yksikön ja samana vuonna yhtiön tuotanto loppui. Vuonna 1986 yhtiön pääkonttori siirrettiin Arizonaan tuotannon alkaessa sekä Tucsonissa että Wichitassa. Vuoden 1985 lopulla yhtiön Aerospace Division sai alihankintaurakan avaruussukkulan moottoreiden osista.
Integrated Acquisition -yhtiö valtasi vuonna 1987 Gates Learjet Corporationin, ja sen nimi muuttui muotoon Learjet Corporation. Yritys saneerattiin myyntikuntoon – tuotanto keskitettiin Kansasiin. Yhtiön osti vuonna 1990 Bombardier.
Loppuvuonna 1990 yhtiö toi markkinoille Learjet 60 -lentokoneen ja vuonna 1995 Learjet 45:n.
Koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Learjet 23 – LJ23 (Lear Jet)
- Learjet 24 – LJ24 (Lear Jet & Gates Learjet)
- Learjet 25 – LJ25 (Lear Jet & Gates Learjet)
- Learjet 28 – LJ28 (Gates Learjet)
- Learjet 29 – LJ28 (Gates Learjet)
- Learjet 31 – LJ31 (Lear Jet & Gates Learjet)
- Learjet 35 – LJ35 (Learjet, Gates Learjet & Shin Meiwa). USAF:n koneena C-21.
- Learjet 36 – LJ35 (Gates Learjet), pidennetty Learjet 35
- Learjet 40 – LJ40 (Learjet)
- Learjet 45 – LJ45 (Learjet)
- Learjet 55 – LJ55 (Gates Learjet)
- Learjet 60 – LJ60 (Learjet)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Majuri, Pekka: Suomen sotavarustus. Kuopio: Ruotuväki, 1997. ISBN 951-97780-0-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harper, Justin: Goodbye to the original celebrity private jet bbc.com. 12.3.2021. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Majuri 1997, s. 114
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bombardier Learjet website (Arkistoitu – Internet Archive)
- Learjet website on Objectbook (Arkistoitu – Internet Archive)
- Learjet timeline from Wings over Kansas (Arkistoitu – Internet Archive)