Le domino noir
| Le domino noir | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Le domino noir | ||||||
| Määritelmä | opéra comique en trois actes | ||||||
| Säveltäjä | Daniel-François-Esprit Auber | ||||||
| Libretto | Eugène Scribe | ||||||
| Tyylilaji | opéra comique | ||||||
| Kieli | ranska | ||||||
| Kantaesitys |
2. joulukuuta 1837 Opéra-Comique, Pariisi |
||||||
| Aikajana Auberin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Le domino noir on ranskalaisen säveltäjän Daniel-François-Esprit Auberin ooppera[1], joka kantaesitettiin vuonna 1837. Tämä hyvin suosittu teos esitettiin vuosien 1837 ja 1910 välillä yli 1200 kertaa. Oopperan nimi viittaa Angèlen naamiaisissa yllään pitämään viittaan.
Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten useassa muussakin Auberin oopperassa, Le domino noirin musiikissa on vahvaa paikallisväriä - tässä tapauksessa siis Espanjan, mukana on aragoneesi- ja bolerotanssia ja kastanjetteja. Eri näytösten tunnelma ja musiikki ovat toisistaan poikkeavia; Naamiaisiin keskittyvässä ensimmäisessä näytöksessä tanssinumerot hallitsevat, toisessa kuullaan juomalauluja ja kuorolaulantaa, luostarissa tapahtuvassa kolmannessa taas tunnelma rauhoittuu ja välillä kuullaan jopa urkuja.
Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Angèle d'Olivarès - mezzosopraano
- Brigitte de San Lucar - sopraano
- Horace de Massarena - tenori
- Kreivi Juliano - tenori
- Jacinthe - sopraano
- Gil Perez - basso
- Ursule - sopraano
- Lordi Elfort - baritoni
Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtumapaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Horace, nuori espanjalainen aatelismies, muistelee kuinka vuosi sitten kuningattaren naamiaisissa tapasi ja ihastui neitoon, jonka nimeä hän ei koskaan saanut selville. Hän menee vuosittaisiin naamiaisiin toivoen tapaavansa hänet uudestaan. Nainen saapuukiin, naamioituna kuten viime kerralla ja niin ikään saman naisen kanssa. Molemmat heistä ovat nunnia, kuningattaren serkku Angèle ja ystävänsä Brigitte. Angèlelle juhlat ovat viimeinen sosiaalinen tilaisuus ennen siirtymistä luostariin kun taas Brigitte on luopumassa luostarielämästä ja menossa naimisiin. Kello yhdeltätoista Horacen ystävä kreivi Juliano puijaa Brigiten uskomaan että on jo keskiyö, milloin luostarin portit aina suljetaan. Brigitte ryntää pois joten Horacelle ja Angèlelle jää hieman aikaa kahdestaan. Kellon lyödessä kaksitoista Angèlekin kuitenkin lähtee.
Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julianon odotellessa majatalohuoneessaan vieraitaan (mm. Horacea) luostarista ulos lukittu Angèle ilmestyy ovelle ja pyytää majatalonpitäjää Jacintheä antamaan hänelle yösijan. Angèle on huolissaan tapaavansa Horacen jolloin hänen nunnanstatuksensa paljastuisi. Jacinthe, joka puolestaan odottaa veljentytärtään Inésilleä, saa idean ja Angèle puetaan hänen vaatteisiinsa ja esitellään muille vieraille Inésillenä. Tästä huolimatta Horace hoksaa naisen identiteetin, muttei saa tyrmistykseltään sanaa suustaan. Jacinthe haetuttaa paikalle luostarin ovenvartijan Perezin ja varmistaa Angèlen saavan sisäänpääsyn takaisin luostariin.
Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hillittömien yhteensattumien kautta Angèle vapautuu nunnanlupauksistaan ja on näin vapaa menemään naimisiin Horacen kanssa.
Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nutid, 01.06.1899, nro 6-7, s. 41. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.07.2018.