Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola
| Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Marcel Fabre, Luigi Maggi |
| Käsikirjoittaja | Guido Volante |
| Perustuu | Albert Robidan romaaniin |
| Tuottaja | Arturo Ambrosio |
| Kuvaaja | Ottavio De Matteis |
| Lavastaja | Enrico Lupi, Decoroso Bonifanti |
| Pääosat | Marcel Fabre, Nilde Baracchi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Ambrosio Film |
| Ensi-ilta | joulukuu 1913 |
| Kesto | 3 660/1 612 metriä (78 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola (”Saturnino Farandolan ihmeelliset seikkailut”) on vuonna 1913 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Tieteisfiktion aineksia sisältävä seikkailuelokuva perustuu Albert Robidan romaaniin. Sen pääosaa Saturnino Farandolaa esittää Marcel Fabre, joka on myös ohjannut elokuvan Luigi Maggin avustuksella.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhempiensa laivan upottua pikku Saturnino ajelehtii saarelle, jossa apinat kasvattavat hänet aikuiseksi. La bella Leocadia -laivan kapteeni ottaa Saturninon mukaansa ja merimiesten joukossa hän oppii ihmisten tavoille. Merirosvot tappavat kapteenin ja Saturnino ottaa laivan komentoonsa. Purjehtiessaan ympäri maailmaa Saturnino rakastuu Mysora-nimiseen sukeltajanaiseen, joka joutuu valaan nielaisemaksi. Melbournen akvaarion johtaja professori Croknuff saa valaan kiinni ja löytää Mysoran, mutta haluaa pitää tämän vankinaan. Saturnino hyökkää apinaystäviensä kanssa akvaarioon ja vapauttaa Mysoran.[1]
Myöhemmin Saturnino kuulee Siamin kuninkaalta varastetusta valkoisesta norsusta, josta on tarjottu runsas palkkio. Mysoran ja merimiestensä kanssa hän matkustaa Siamiin, jossa he monien seikkailujen jälkeen löytävät norsun ja palauttavat sen omistajalleen. Seikkailtuaan ensin villieläinten ja ihmissyöjien parissa Niilin lähteillä Saturnino päätyy Amerikkaan, jossa hän joutuu intiaanien vangiksi. Myöhemmin Saturninosta tulee sisällissotaa käyvän Pohjois-Milliganin armeijan päällikkö. Kloroformipommien ja paineimurin avulla käytävä sota päättyy suureen ilmataisteluun, jossa Saturnino lyö Etelä-Milliganin joukkoja johtavan Fileas-Foggin ja pelastaa Mysoran. Lopussa Saturnino ystävineen palaa apinasaarelle.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Marcel Fabre | … | Saturnino Farandola |
| Nilde Baracchi | … | Mysora |
| Filippo Costamagna | … | |
| Luciano Manara | … | |
| Alfredo Bertone | … | |
| Luigi Stinchi | … | |
| Armando Pilotti | … | |
| Dario Silvestri | … | |
| Vittorio Tettoni | … | |
| Oreste Grandi | … | |
| Orlando Ricci | … | |
| Emilia Pozzi-Ricci | … | |
| Felice Minotti | … | laivan kapteeni |
| Norma Rasero | … | intiaanipäällikön tytär[1] |
Tuotanto ja teema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola perustuu myös kirjankuvittajana tunnetun ranskalaisen Albert Robidan seikkailuromaaniin Voyages très extraordinaires de Saturnin Farandoul dans les 5 ou 6 parties du monde et dans tous les pays connus et même inconnus de M. Jules Verne (”Saturnin Farandoulin erittäin ihmeelliset matkat viidessä tai kuudessa maanosassa ja kaikissa herra Jules Vernen tuntemissa ja jopa hänelle tuntemattomissa maissa”, 1879–1880). Torinolaisen Ambrosio Filmin tuottaman elokuvan on Luigi Maggin avustuksella ohjannut Marcel Fabre, joka esittää myös pääroolia.[2]
Espanjalaissyntyinen Fabre, oikealta nimeltään Marcel Fernández Peréz, oli työskennellyt sirkuksessa ja ranskalaisissa komediaelokuvissa, kunnes vuonna 1911 hän siirtyi Ambrosiolle, jolle hän teki André Deedin Cretinetti-hahmon kanssa kilpailleen Robinet-komediasarjan. Vuonna 1913 Fabre ohjasi myös eräitä Fricot-komedioita ja vuonna 1914[2] futuristishenkisen[3] Amor pedestren. Elokuvan naispääosaa esittävä Nilde Baracchi oli toisinaan näytellyt Fabren Robinet-hahmon naispuolista vastinetta Robinettea.[2]
Elokuva jakautui alun perin neljään osaan:
- 1) L’isola delle scimmie (”Apinoiden saari”, 1000 metriä);
- 2) Alla ricerca dell’elefante bianco (”Valkoista norsua etsimässä”, 920);
- 3) La regina dei Makalolos (”Makalolosien kuningatar”, 850);
- 4) Farandola contro Fileas-Fogg (”Farandola vastaan Fileas-Fogg, 890)[1].
Jules Verne -henkinen Saturnino Farandola on yksi harvoista italialaisista mykkäelokuvista, jotka tavanomaisten seikkailu- ja komedia-ainesten lisäksi sisältävät fantasia- ja tieteiselokuvan piirteitä[4]. Robidan tulevaisuuskuvassa tekniset keksinnöt ovat osa ihmisten arkea, ja Saturnino Farandola on esimerkki nykyaikaisesta ihmisestä, joka käyttää niitä hyväkseen maailmaa ja luontoa valloittaessaan[5]. Elokuvan kuvamaailma sukelluskohtauksineen ja ilmapallotaisteluineen on paljon velkaa trikkielokuvan pioneerille Georges Mélièsille, joka myös käytti hyväkseen Vernen ja Robidan kuvastoa[2]. Monet elokuvan aineksista, kuten villieläinten kasvattama lapsi ja valaan vatsaan joutuva ihminen ovat tietenkin paljon vanhempaa perua[4].
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saturnino Farandolan ensiesitys oli joulukuussa 1913, mutta se sai sensuurin hyväksynnän vasta seuraavan vuoden puolella. Elokuva oli suuri yleisömenestys, ja sen kuvaus, lavastus ja näyttelijäsuoritukset saivat kiitosta myös kriitikoilta.[1] Nykyään Marcel Fabren teosta pidetään yhtenä parhaista mykkäelokuvan kaudella Italiassa tehdyistä fantasiaelokuvista[6]. Lapsenomaisella mielikuvituksellaan se vetoaa myös nykykatsojaan[4][7]. Robidan, Mélièsin ja Fabren vuorovaikutusta tutkineen Antonio Costan mukaan elokuvan viehätys perustuu paljolti sirkusmaiseen aitojen ja lavastettujen elementtien yhdistämiseen. Samalla se toimii eräänlaisena kunnianosoituksena alalta tuolloin jo vetäytyneen Mélièsin tyylille, josta teknologian ja elokuvakielen kehitys teki pian vanhanaikaisen.[2]
Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola on restauroitu Italian elokuva-arkistossa vuonna 2001. Restaurointi perustuu elokuvan myöhemmin leikattuun ”tiivistettyyn” versioon. Alkuperäisestä 3 660 metrin kokonaispituudesta on säilynyt 1 612 metriä.[8]
Elokuvaa on esitetty ranskalais-saksalaisella Arte-televisiokanavalla, mutta siitä ei ole olemassa virallista DVD-julkaisua[4][5][9].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1914, prima parte (1993), s. 52–54.
- ↑ a b c d e Solomon, Matthew (ed.): Fantastic Voyages of the Cinematic Imagination: Méliès’s Trip to the Moon, s. 183–199. Albany: State University of New York Press, 2011. ISBN 978-1-4384-3581-7.
- ↑ Evento speciale necs conference - cinema e nuovi media in Europa La Cineteca di Milano. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.9.2015. (italiaksi)
- ↑ a b c d Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola – Marcel Fabre (1913) E Muto Fu. Viitattu 20.9.2015. (italiaksi)
- ↑ a b Die Aussergewöhnlichen Abenteuer des Saturnino Farandola Arte. Viitattu 20.9.2015. (saksaksi)
- ↑ Cento Anni Fa: Il Glorioso 1913 (pdf) cinetecadibologna.it. Viitattu 20.9.2015. (italiaksi)
- ↑ Les aventures extraordinaires de Saturnin Farandola - La critique À Voir - À Lire. Viitattu 20.9.2015. (ranskaksi)
- ↑ L’avanguardia italiana ovvero un’avanguardia inconsapevole La Cineteca del Friuli. Viitattu 20.9.2015. (italiaksi)
- ↑ Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola – Ambrosio 1913 Senmpre in Penombra. Viitattu 20.9.2015. (italiaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Le avventure straordinarissime di Saturnino Farandola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)