Yrjö Halme

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lauri Virta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Rafael Halme (sukunimi vuoteen 1905 Eliasson; 22. huhtikuuta 1894 Helsinki20. toukokuuta 1978 Kangasala) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän käytti nimimerkkejä Iso-Karhu ja Uppercut ja julkaisi seikkailukertomuksia salanimillä Jaakko Riutta ja Lauri Virta.

Halme työskenteli kustannusliike Otavan kustannustoimittajana vuosina 1918–1927 ja sen jälkeen kustannusliike Ilmarisen johtajana.[1] Halme oli tunnettu myös urheilutoimittajana ja julkaisi omalla nimellään useita urheiluaiheisia teoksia. Hän toimitti Urheilukalenteria sisällissodassa teloitetun veljensä Juho Halmeen jälkeen vuosina 1919–1940 ja Keilaaja-lehteä vuosina 1939–1969[2]. Hän oli Urheilutoimittajain kerhon perustajajäsen sekä Helsingin Kisa-Veikkojen puheenjohtaja vuonna 1947 ja pitkäaikainen sihteeri[2]. Keilailussa hän osallistui vuoden 1936 MM-kilpailuihin[2].

Halme kirjoitti nimellä Uppercut urheilupakinoita ja nimellä Iso-Karhu vitsikirjan. Nimellä Lauri Virta hän julkaisi kirjoja vuodesta 1921.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korkea kohtalo, romaani. Ahjo, Helsinki 1918
  • Seitsemännet olympialaiset kisat v. 1920 Antwerpenissa: erikoisesti suomalaisten osanottoa silmälläpitäen. Otava 1920
  • Voittaja : kertomus urheilijasta. Otava 1920
  • Sisumiehiä : kokoelma urheilunovelleja ja -muistelmia, kuvittanut Arvo Kotilainen. Otava 1923
  • Suomi voittoon : kolminäytöksinen urheilunäytelmä. Otava 1923
  • Olympialaiset 1924 : muistoteos suomalaisten urheilijain osanottoa silmällä pitäen toimitettu. Otava 1924
  • Kilparadan sankareita : kuvauksia kuuluisien suomalaisten urheilijain elämänvaiheista osat 1 ja 2, koonnut Yrjö Halme. Otava 1926–1927
  • Olympialaiset 1928: Suomen urheilijain loistavien saavutuksien muistolle. Otava 1928
  • 10 vuotta puulaakin puolesta 1925–1935 : selostus Helsingin liikkeiden, yhtiöiden, julkisten laitosten ja virastojen yhteisen urheiluseuran Urheilu-propaganda-idrott’in UPI:n toiminnasta seuran ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana 1925–1935, toimittaneet Yrjö Halme ja Erkki Merinen. 1935
  • Keilat kaatuvat : Helsingin bowlingliitto r.y:n toiminta kolmekymmentävuotiskaudella = Helsingfors bowlingförbunds verksamhet under tre decennier 1924–1953. Helsingin bowlingliitto 1953
  • Keilaa oikein : kun hallitset tekniikan, hallitset tuloksetkin, suomennos Jussi Räty, loppusilaus Yrjö Halme. Suomen keilailuliitto 1958
  • Urheiluseuran historia : Helsingin Kisa-Veikot ry. 19. 3. 1909–31. 12. 1958 : kertomus ponnisteluista urheilun hyväksi viidenkymmenen vuoden aikana. Helsingin Kisa-Veikot 1959
  • Tarina Helsingin moottorimieskerho ry:n toiminnasta 1930–1960. Helsingin moottorimieskerho 1960
  • Olympiakisojen parhaat. Sanoma, Helsinki 1964
  • Keilaa oikein : (Bowling-pelin oppikirja), suunnitellut, kirjoittanut ja asiantuntijain avustamana toimittanut Yrjö Halme. Suomen keilailuliitto 1967
  • Jälleen kymmenen voiton vuotta : Helsingin Kisaveikot r.y. 1959–1968, liittyy vuonna 1959 julkaistuun HKV:n 50-vuotishistoriaan. Helsingin Kisa-Veikot 1969

Salanimellä Jaakko Riutta:

  • Rakkaiden silmien sali, seikkailukertomus. Otava 1921

Salanimellä Lauri Virta:

  • Korvapuoli Susijoen mies, seikkailukertomus. Gummerus 1921
  • Luunyrkki : tarina kuningasjätkästä. Gummerus 1922
  • Sydämen ääni, romaani. Gummerus 1924
  • Karmankolon sankarijätkä, seikkailuromaani, Ilmarisen ”mustanurkkaiset” 3. Ilmarinen, Helsinki 1943
  • 24 tuntia, jännitysromaani Helsingistä, Ilmarisen ”mustanurkkaiset” 12. Ilmarinen, Helsinki 1944
  • Mies taistelee : nyrkkeilijän romaani. Ilmarinen, Helsinki 1946
  • Minä en ole sellainen tyttö, eripainos Lukemista kaikille lehdestä. Ilmarinen, Helsinki 1946
  • Mies hurjistuu : miehen taistelu jatkuu. Ilmarinen, Helsinki 1948
  • Kaksi lämmintä kättä. Ilmarinen, Helsinki 1949

Nimimerkillä Uppercut:

  • Nippapeli : säännöt – peliohjeita, koronapelin opas. Ilmarinen 1929[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 29–30. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
  2. a b c Siukonen, s. 49
  3. Pekka Linnainen: Siihen aikaan kun korona(peli) Viroon ilmaantui Estofennia. 6.11.2020. Viitattu 7.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]