Lauri Välke
| Lauri Välke | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1895 Helsinki |
| Kuollut | 30. heinäkuuta 1970 (75 vuotta) Helsinki |
| Taiteilija | |
| Ala | maalaustaide |
| Kuuluisimpia töitä |
Viipurin tuomiokirkon seccomaalaukset, Pielisjärven kirkon seinämaalaukset, Pihtiputaan kirkon seinämaalaukset |
| Palkinnot | |
Lauri Jeremias Välke, vuoteen 1906 Hildén (18. huhtikuuta 1895 Helsinki – 30. heinäkuuta 1970 Helsinki), oli suomalainen taidemaalari.[1] Hänen töitään oli ensi kertaa julkisesti esillä Viipurissa vuonna 1919. Uransa aikana Välke teki lukuisia kirkollisten rakennusten maalaustöitä, kuten alttaritauluja, seinä- ja lasimaalauksia sekä koriste- ja entisöintimaalausta.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Välkkeen vanhemmat olivat Karl August Hildén (1858 Urjala – 1925 Viipuri) ja Anna Elisabeth Arenius (1862 Sahalahti – 1929 Viipuri). Lauri Välke syntyi Helsingissä, mutta muutti jo pienenä lapsena vanhempiensa mukana Viipuriin, jossa hänen isänsä teki töitä seppänä Valtion Rautateiden pajassa. Lauri Välke meni naimisiin vuonna 1929 Elina Liljamaan (s. 1905) kanssa. Pariskunta sai kaksi, vuonna 1930 ja 1931 syntynyttä tytärtä.[3]
Taiteilijaura ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taiteellisesti lahjakas Välke hakeutui Viipurin taiteenystäväin piirustuskouluun, jossa hän opiskeli vuosina 1912–1917. Pääosa hänen varhaiskautensa töistä syntyi kesäaikaan maalausmatkoilla. Vuosina 1919, 1920 ja 1922 hän vieraili Kolilla ja 1921 Porvoossa. Näihin aikoihin hänen teoksilleen oli tyypillistä leveä siveltimen jälki ja voimakkaat ja kirkkaat värit. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn Välke piti vuonna 1922 Viipurissa.[4] Taiteilijanuransa alkuvuosina Lauri Välke teki myös pienoismalleja Viipurin asemakaava-arkkitehdille. Hänen tekemistään pienoismalleista Uuraansaaren malli palkittiin Barcelonan kansainvälisessä asemakaavanäyttelyssä kultaisella Grand Prix -mitalilla.[5] Pienoismalli oli näytteillä samaan aikaan järjestetyssä Barcelonan maailmannäyttelyn Suomen osastolla. 1920-luvun alussa Välke osallistui Viipurin Pyöreän tornin kunnostustöihin ja koristamiseen historiallisilla maalauksilla.[6]
Kesällä 1923 Lauri Välke teki matkan Tanskaan ja Ruotsiin. Matkan vaikutuksesta hänen maalaustyylinsä muuttui tummempisävyiseksi. Samalla hän luopui leveästä siveltimestä ja paksuista maalikerroksista. Ensimmäisen näyttelynsä Helsingissä hän piti vuonna 1925 yhdessä taiteilija Oskari Hirvikallion kanssa. Näyttely ei saanut suurta menestystä, ja ehkä osin tästä syystä Välke luopui pian öljymaalauksesta lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja keskittyi kirkkomaalaukseen.[7]
Välkkeen ensimmäiset suuret kirkolliset koristelutyöt olivat Pitkärannan luterilainen rukoushone ja Raudun kirkko, joihin hän teki lähinnä ornamenttikoristelua. Vuonna 1929 Lauri Välke teki yhden merkittävimmistä töistään koristellessaan seccomaalaustekniikalla Viipurin tuomiokirkon kuorin evankelistasymbolein ja ornamentein.[8] Monissa töissään Lauri Välke toimi yhteistyössä viipurilaisten arkkitehtien Jalmari Lankisen ja Juhani Viisteen kanssa ja restauroi kunnostettavien kirkkojen vanhoja maalauksia, teki uusia maalauksia sekä suunnitteli kirkkojen sisä- ja ulkovärityksiä. Tällaisia kohteita olivat muun muassa Säkkijärven kirkko, Joensuun siunauskappeli, Jaalan kirkko ja Jääsken kirkko. Välkkeen merkittävimpiä töitä 1930-luvulla oli Pielisjärven kirkon seinäpintojen täyttäminen raamattuaiheisin maalauksin vuosina 1935–1936.[9]
Ennen toista maailmansotaa Lauri Välke osallistui aktiivisesti Viipurin kulttuurielämään. Hän oli muun muassa mukana Torkkelin killan toiminnassa. Välke oli aktiivinen Viipurin historiallisen maiseman ja vanhojen rakennusten suojelija. Hänet nimettiin vuonna 1937 Viipurin ensimmäiseksi muinaismuistojen valvojaksi. Tehtävää hän hoiti Viipurin menetykseen saakka 1944.[10]
Ura sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosodan jälkeen Lauri Välke asui ensin vuoden Hattulassa, josta muutti Hämeenlinnaan vuonna 1945. Hämeenlinnassa Välke ryhtyi jälkeen maalaamaan öljymaalauksia ja piti siellä näyttelyn vuonna 1947. Vuonna 1950 hän muutti Helsinkiin, jossa hän asui kuolemaansa saakka.[11]
Hänen ensimmäinen suuri sodanjälkeinen maalaustyönsä oli Pihtiputaan kirkon suuret seinämaalaukset vuosina 1949–1950. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Välke maalasi suuret seinämaalaukset kaikkiaan seitsemään kirkkoon, muun muassa Nivalan, Sotkamon ja Sieppijärven kirkkoihin. 1960-luvulla Lauri Välke jatkoi piirtämistä ja maalausta ja siirsi litografialle vanhoja Viipurissa piirtämiään kuvia.[12]
Vuonna 1965 Lauri Välke sai valtion taiteilijaeläkkeen. Samana vuonna hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[2][13]
Töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lauri Välkkeen kirkollisia töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitkärannan luterilaisen rukoushuoneen ornamentti- ja puuveistoskoristelu, n. 1926–1927
- Raudun kirkon ornamenttimaalaukset, n. 1926
- Hackmanin hautakappelin puuveistokset, Sorvalin hautausmaa, Viipuri, 1928
- Viipurin tuomiokirkon kalkkimaalaukset, 1929
- Lappeen kirkon restaurointi, värisuunnitelma ja seinämaalaukset, 1930
- Viipurin seurakuntasalin ornamentit ja apostolien kuvat, n. 1930
- Talikkalan eli Viipurin Mikaelin kirkon seinämaalaukset ja koristeet, 1932
- Ilomantsin kirkon maalausten restaurointi, 1933
- Säkkijärven kirkon värityssuunnitelma ja todennäköisesti myös maalausten restaurointia, 1933
- Kaukolan kirkon alttaritaulu, 1934
- Joensuun siunauskappelin sisäpäätyfasadin maalauskoristelu, 1935
- Nastolan kirkon saarnastuolin evankelistaveistokset ja urkukaiteen 12 henkilöhahmoa
- Lieksan (Pielisjärven) kirkon seinämaalaukset, 1935–1936
- Jaalan kirkon maalausten restaurointi, 1936
- Koiviston kirkon sivuikkunoiden lasimaalaukset (Pietari ja Paavali), kirkon sisäväritys ja saarnastuolin kaunistus, 1937
- Jääsken kirkon väritys ja koristelu, 1938–1939
- Vironlahden kirkon seinämaalaukset, 1939
- Kakskerran kirkon saarnastuolin entisöinti, 1940-luku
- Alavuden kirkon maalausten restaurointi, 1940-luku
- Muhoksen kirkon maalausten restaurointi, 1940-luku
- Pihtiputaan kirkon seinämaalaukset, 1949–1950
- Nivalan kirkon seinämaalaukset, 1952
- Sotkamon kirkon seinämaalaukset, 1954–1955
- Sieppijärven kirkon iso, koko takaseinän peittävä alttaritaulu, 1955–1956
- Kontiolahden kirkon seinämaalaukset, 1956
- Polvijärven kirkon seinämaalaukset, 1959
- Kauvatsan kirkon seinämaalaukset, 1960–1961
- Virolahden kirkon lasimaalaukset, 1965 [14]
Talvisodassa tuhoutui useita kirkkoja, joissa oli Välkkeen tekemiä maalauksia ja koristeluita.[11]
Muita töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viipurin maalaiskunnantalon salin friisi, 1933
- Talojen värityssuunnitelmat Hämeenlinnaan ja Nokialle, 1940-luku [14]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvataiteilijamatrikkeli: VÄLKE (ent. Hildén), LAURI
- Meurman, Otto-I.: Lauri Välke, kuvataiteilija. Teoksessa Viipurin suomalaisen kirjallisuusseuran toimitteita 9. Helsinki, 1989. ISBN 951-95402-9-6
- Valkonen, Olli: Kuvia Kannakselta (Professori Olli Valkosen esitelmä Etelä-Karjalan liiton kulttuuriklubilla 28.11.2002). Teoksessa Luentosarja Kannaksen kulttuuriperinnöstä. Etelä-Karjalan Liitto, 2003. ISBN 952-9560-24-9. Verkkojulkaisu (pdf): [1].
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Meurman 1989, s. 95, 101.
- ↑ a b Kuvataiteilijamatrikkeli: Lauri Välke. Viitattu 15.12.2013.
- ↑ Meurman 1989, s. 95, 102.
- ↑ Meurman 1989, s. 95.
- ↑ Meurman 1989, s. 96–97.
- ↑ Valkonen 2002, s. 17.
- ↑ Meurman 1989, s. 96.
- ↑ Meurman 1989, s. 99–100.
- ↑ Meurman 1989, s. 100.
- ↑ Meurman 1989, s. 100–101.
- ↑ a b Meurman 1989, s. 101.
- ↑ Meurman 1989, s. 101, 103.
- ↑ Meurman 1989, s. 102.
- ↑ a b Meurman 1989, s. 103 (koko teoslista).