Lauri Kalaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauri Ilmari Kalaja (14. syyskuuta 1904 Kotka1. maaliskuuta 1976 Helsinki)[1] oli suomalainen lääkäri ja professori.

Kalajan vanhemmat olivat kaupunginlääkäri Arvo Aleksanteri Kalaja, ent. Lindeblom, ja Aino Lydia Saastamoinen. Hänen puolisonsa vuodesta 1933 oli Rauha Kaarina Kunttu. Myös Kalajan nuoremmasta veljestä Tauno Antero Kalajasta (s. 1911) tuli lääkäri. Kalaja tuli ylioppilaaksi Kotkan suomalaisesta yhteiskoulusta 1923 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1933. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1939, sisätautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1937.[2] Kalaja oli Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentti 1941–1946, Turun yliopiston sisätautiopin professori 1946–1949, Helsingin Diakonissalaitoksen sisätautiosaston ylilääkäri vuodesta 1950 ja koko laitoksen ylilääkäri vuodesta 1955. Hän oli jatkosodan aikana kenttäsairaalan päällikkölääkärinä ja päämajan erikoistehtävissä sekä marsalkka Mannerheimin henkilääkäri vuodesta 1941 alkaen kymmenen vuoden ajan.[1][3] Sotilasarvoltaan Kalaja oli lääkintäeverstiluutnantti (1943).[2]

Kalaja oli Suomen sisätautilääkäriyhdistyksen, Duodecimin ja Suomen endokrinologiyhdistyksen puheenjohtaja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 7.3.1976, HS Aikakone. Viitattu 14.3.2018.
  2. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 228-229. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  3. Otavan Iso tietosanakirja osa 4, palsta 185.