Lauri Merikallio
Lauri Aleksanteri Merikallio, vuoteen 1906 Hellman (21. syyskuuta 1886 Oulu[1] – 24. joulukuuta 1971 Helsinki[2]) oli suomalainen opettaja, konsuli, kirjakauppias, koulun johtaja ja tietokirjailija.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merikallion vanhemmat olivat kamreeri Alexander Hellman ja Edla Erika Åhlberg ja puoliso vuodesta 1922 Signe (Lilli) Astrid Masarin. Opettaja, luonnontutkija Einari Merikallio oli hänen veljensä. Lauri Merikallio tuli ylioppilaaksi 1906 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1912. Hän oli Itä-Hämeen opiston johtaja 1912–1913 ja Keski-Pohjanmaan kansanopiston 1913–1920. Suomen konsuli Haaparannalla Merikallio oli 1919–1926 ja Suomen Osuuskauppakoulun lehtori 1926–1943. Hän piti myös omistamaansa Turuntien kirjakauppaa vuodesta 1933, toimi vapaaehtoisena opettajana Helsingin keskusvankilassa ja julkaisi useita oppi- ja tietokirjoja.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keski-Pohjanmaan kansanopisto Haapavedellä, sekä sen rinnalla toimiva maamiestalvikurssi: toimintakertomukset lukuvuosilta 1914–1915, 1915–1916, 1916–1917 ja 1917–1918: Keski-Pohjanmaan kansanopisto ja vapaussotamme, 1918
- Edistysseurojen kirjanpito: 1. Kirjanpidon opas, 2. Mallisalkku, 3. Tilikirja, 4. Jäsenkirja, 5. Jäsenmaksun kuittikirja, 6. Iltamatodistusten kuittikirja, 1919
- Tietäjän nimitykset Vienan läänin kertovaisissa runoissa, 1923
- Äidinkielen opas: Suomen kielioppia kansakoulun käyneille, 1940
- Osuustoiminnasta meillä ja muualla, 1940
- Oma yhteiskuntamme: yhteiskuntaopas: 150 kuvaa ja piirrosta, 1944
- Suomen yhteiskunta ja valtio: opiskeluohjeet opintokerhoille, 1944
- Runoelmia, 1948, Kaarlo Kramsu, toim. Lauri Merikallio
- Kansantaloutemme peruspiirteet, 1948
- Runon veräjällä: kaunokirjallisuuden lukemisen opas, 1951
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 526 (Viitattu 31.3.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 11.1.1972, s. 9.
| ||||||||||
