Lattianpäällyste

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lattianpäällyste (myös lattiamateriaali, lattiapinnoite) on rakennuksen lattiaan kiinteästi asennettava pintamateriaali. Sen tehtävä on tarjota tasainen, turvallinen, kestävä ja esteettisesti miellyttävä alusta rakennuksen kussakin tilassa tapahtuvalle toiminnalle.

Kodin lattianpäällysteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen asuintiloissa yleisimpiä lattianpäällysteitä ovat muovimateriaalit (36 %) kuten vinyylimatot, laatat- ja -lankut, HDF-levystä valmistetut laminaattilattiat (22 %), etenkin kosteissa tiloissa käytettävät keraamiset laatat (19 %), puiset parketit (14 %), linoleumi (5 %) sekä tekstiili- eli kokolattiamatot (4 %)[1]. Lisäksi monissa vanhojen talojen tiloissa on säilytetty alkuperäinen lautalattia, joka on sekä kantava rakenne että hiotun ja lakatun pintansa osalta lattianpäällyste.[2].

Kotien lattiapinnoitteissa on maiden välisiä kulttuurieroja. Kun vuonna 2003 Suomessa asennettiin kokolattiamattoja vain neljään prosenttiin lattia-alasta, Yhdysvalloissa niiden osuus on lähes 60 prosenttia[3], Euroopan maissa keskimäärin 42 prosenttia ja koko maailmassa 33 prosenttia. Maailmanlaajuisesti suosituin lattianpäällyste on keraaminen kivilattia,[4] joka taas Suomen oloissa vaatii usein lattialämmityksen ollakseen mukava. Suomessahan kotona ollaan yleensä sukkasillaan, muissa länsimaissa kengät jalassa.[5]

Muovilattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parkettikuvioisen muovimaton asennusta.

PVC:stä tai muusta muovista valmistettu muovimatto on Suomen yleisin kodin lattianpäällyste, varsinkin vuokrakäyttöön tarkoitetuissa kerrostaloasunnoissa. Se on nopea asentaa tasaiselle betonialustalle liimaamalla ja sopii taipuisuutensa ansiosta myös hieman epätasaiselle asennuspinnalle. Märkätiloihin on omat muovimattotyyppinsä. Kerrostaloissa voidaan muovimaton päälle asentaa jälkikäteen uusi pinnoite, esimerkiksi laminaattilattia, kunhan askelääneneristyksestä huolehditaan säännösten mukaisesti. Muovimattoa saa myös liimattavina vinyylilaattoina, joita voi vaihtaa yksitellen vaurion sattuessa.[6]

Vinyylilankkulattia muodostuu 5–7 mm paksuisista muovilaatoista, jotka kiinnittyvät toisiinsa lukkoponttien avulla ilman liimausta alustaan. Sen voi asentaa tasaisen betonin, linoleumin tai enintään 2 mm paksun muovimaton päälle, etteivät pontit aukene liian joustavalla alustalla.[7]

Laminaattilattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden­laista lattia­laminaattia. Ylemmässä näkyvät reunapontit.
Parkettia
Pääartikkeli: Laminaattilattia

Laminaattilattiat valtaavat Suomessa alaa muovimatoilta[8]. Lattialaminaatin runko on HDF-levyä ja pinta muovin avulla yhteen laminoituja paperikerroksia. Päällimmäinen kerros on läpinäkyvä kulutuspinta, toiseksi päällimmäisessä kerroksessa on pintakuvio, usein painamalla ja korkopuristuksella aikaansaatu puukuviointi. Lattia toimitetaan lukkopontein varustettuina lankkuina.

Puuviilulattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuviilulattia on laminaatti- ja parkettilattian välimuoto. Se muodostuu HDF-levystä tehdyistä pontatuista lankuista, joiden yläpintaan on liimattu puuviilu.[7]

Parkettilattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Parketti

Korkkilattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonkorkki on lattiamateriaalina pehmeän ja lämpimän tuntuista. Sen pienet ilmahuokoset eristävät lämpöä ja ääntä. Yleisimmät korkkilattiamateriaalit valmistetaan korkkirouheesta, joka puristetaan pontatun kovalevyn tai muun puukuitulevyn pintaan. Korkkipinta usein lakataan puhtaanapidon helpottamiseksi ja kulutuskestävyyden parantamiseksi.[9][10]

Vinyylikorkki on alaosaltaan korkkia ja pinnaltaan vinyylimuovia. Linoleumi eli ”korkkimatto” on juuttikangaspohjalle puristettua puu- tai korkkijauhetta, sidosaineena pellavaöljy. Korkkilinoleumissa käytetään korkkijauheen sijasta korkkirouhetta ja pintamateriaalina vinyyliä. Ilman vinyylikerrosta se sopii monen lattianpäällysteen alusmateriaaliksi ääneneristyksen parantamiseksi ja joustavuuden parantamiseksi.[10][11]

Keraamiset lattiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Keraaminen laatta

Mikrosementtilattia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrosementti on hienojakoista sementtiä, josta muodostuu himmeä, rouhean tyylinen lattiapinta. Se voidaan valaa betonin tai muovimaton päälle. Se käy myös märkätiloihin, jos sen alle tehdään asianmukainen vedeneristys. Kerrostaloissa mikrosementti valetaan askelääneneristysmaton päälle.[7]

Kokolattiamatto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokolattia­maton puhdistusta.

Seinästä seinään ulottuvat tekstiilimatot ovat Pohjois-Amerikassa ja monissa Euroopan maissa yleisin kotien lattianpäällyste. Suomessa sen suosio on vähentynyt, koska 1970-luvulla asennetut matot olivat usein heikkolaatuisia.[12].

Tekstiililaattalattia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahkean alapintansa ansiosta tekstiililaatat pysyvät puhtaalla ja tasaisella alustalla paikoillaan ilman liimausta. Yli 25 neliömetrin huoneissa suositellaan liimausta.[7]

Työ- ja asiakastilojen lattianpäällysteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nystyrälevyä

Teollisuudessa, kaupan alalla ja julkisissa tiloissa lattioilta vaaditaan erityistä kestävyyttä. Tehdaslattian pohjamateriaalina käytetään usein teräskuiduilla raudoitettua tai betonia, joka pinnoitetaan paitsi yleisen kestävyyden myös jonkin erityistarpeen, kuten hygienian, nestetiiveyden tai sähkönjohto-ominaisuuksien mukaan[13]. Betonipinnoitteena voi olla esimerkiksi valun yhteydessä levitettävä sirotepinnoitus tai erilaiset kovabetonit[14]. Ajoneuvoissa ja työkoneissa käytetään kumimattoa, johon voidaan laminoida lämpöä ja ääntä eristäviä kerroksia. Kolikkokuvioista tai muuten kohokuvoitua kumi- tai muovimattoa käytetään myös hyvää pitoa ja kestävyyttä edellyttävissä paikoissa, kuten kaltevissa jalankulku- ja pyörätuoliluiskissa[15]. Luiskien pintana voi olla myös alumiininen tai teräksinen nystyrälevy. Voimalaitosten, paperitehtaiden ym. suurien laitteistojen lattiat ja kulkusillat ovat myös usein tällaista kohokuvioitua nystyrälevyä tai teräsritilää, joka antaa näkyvyyden lattian alla oleviin laitteistoihin[16]. Erilaiset urheilutilat kuten palloilusalit asettavat myös erityisvaatimuksia lattianpäällysteille, sitä enemmän mitä useampia lajeja samassa tilassa on tarkoitus harrastaa. Liikuntahalleissa käytetään myös siirrettäviä lattioita, joita vaihdellaan lajien mukaan[17].

Uiva eli kelluva lattia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askeläänten eristyksen parantamiseen käytettävä uiva eli kelluva lattiarakenne tarkoittaa kovapintaisen lattianpäällysteen asentamista niin, ettei se kosketa rakennuksen muita rakenteita. Tämä toteutetaan jättämällä lattiamateriaalin ja seinän väliin noin 10 millimetrin rako. Se peitetään seinään kiinnitettävällä jalkalistalla, jonka pitäisi olla millimetrin verran irti lattianpäällysteestä. Uiva lattianpäällyste ei kosketa suoraan myöskään alla olevaa lattiaa, vaan välissä on ohut ääneneristysmatto. Tällä tavoin asennetaan kaikki laminaattilattiat ja muut pontatut materiaalit, kuten vinyylilankut, puuviilulankut ja useimmat parketit.[18][19]

Lattianpäällysteiden valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman suurimpia lattiamateriaalien valmistajia ovat ranskalainen Tarkett S.A., yhdysvaltalaiset Armstrong Flooring ja Mannington sekä kokolattiamattojen valmistajat Mohawk ja Shaw ja sveitsiläinen Forbo. Useimmat näistä tekevät sekä puu- että muovipohjaisia lattiamateriaaleja monilla eri merkeillä.[20] Parkettivalmistajista suurimpia on ruotsalainen Kährs, joka laajeni myös vinyylilattiamarkkinoille fuusioiduttuaan 2012 suomalaisen Karelia-Upofloorin kanssa.[21]. Kährs myy tuotteitaan yli 70 maassa, ja neljänneksen yrityksestä omistaa suomalainen Hartwall Capital.[22][23]

Kiinalaiset ovat tulleet vahvasti tällekin teollisuuden alalle: kun vuonna 2002 laminaattilattioista 16 prosenttia valmistettiin Kiinassa, vuonna 2010 osuus oli jo 28 prosenttia.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Palander, Tuomas: Lattiamateriaalit ja niiden valintaan vaikuttavat tekijät. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu, Rakennustekniikan koulutusohjelma, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.6.2018).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palander 2010, s. 24.
  2. Palander 2010, s. 27–28.
  3. a b Dengler, Roland: World Flooring Production (PDF) 2010. Homag Group. Viitattu 3.8.2018. (englanniksi)
  4. Palander 2010, s. 24.
  5. Sisäkenkien käyttö kylässä Kysy.fi. 14.12.2016. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 3.8.2018.
  6. Palander 2010, s. 10, 12.
  7. a b c d Riuttamäki, Maija-Riitta: HS: Kävisikö kotiisi vinyylilankku, keraaminen laatta, mikrosementti vai tekstiililaatta? – Näin valitset ja asennat Oikotie. 19.12.2016. Sanoma. Viitattu 3.8.2018.
  8. Palander 2010, s. 24.
  9. Palander 2010 s. 39–40.
  10. a b Railo, Matleena: Pintamateriaalit – Kestävä ja ekologinen koti, s. 19–20. Opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, 2016.
  11. Palander 2010 s. 41.
  12. Palander 2010, s. 9, 40.
  13. Palander 2010, s. 13.
  14. Palander 2010, s. 37.
  15. Kumimatto Oy Meluton Ab. Viitattu 3.8.2018.
  16. Palander 2010, s. 10.
  17. Sisätilojen urheilulattiat Tarkett. Viitattu 3.8.2018.
  18. Palander 2010, s. 41.
  19. Kelluva lattiarakenne paras Rakentaja.fi. 6.7.2015. Viitattu 3.8.2018.
  20. Flooring Buying Guide Consumer Reports. Viitattu 3.8.2018. (englanniksi)
  21. Myöhänen, Kati: Karelia-Upofloor liittyy parkettialan suuryritykseen Yle Uutiset. 22.10.2012. Viitattu 3.8.2018.
  22. Historia och innovationer Kährs Group. Viitattu 3.8.2018. (ruotsiksi)
  23. Portfolioyhtiöt Hartwall Capital. Viitattu 5.8.2018.