Kristinuskon risti
Risti on kristillisen uskon tärkein tunnus ja kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus.[1][2]
Merkitys ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ristin käytön perustana kristinuskossa on Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ja se symboloi tavallisesti syntien sovitusta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä.[3] Risti edustaa Jeesuksen ristinkuoleman kärsimystä seuranneen ylösnousemuksen kautta kristityille voittoa, toivoa ja elämää, mistä syystä ristejä käytetään hautausmailla ja kuolinilmoituksissa.[2] Risti on sijoitettu jokaisen kirkon korkeimmalle kohdalle. Ristiä käytetään yleisesti liturgisissa esineissä.[4] Risti esiintyy monen kristityn maan kansallislipussa.[5]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risti oli teloitusväline, jolle kuolemaantuomittuja sidottiin tai naulattiin kuolemaan. Kristinuskoon symboli on tullut siitä, kun Jeesus Nasaretilainen kuoli yleisen käsityksen mukaan ristillä. Jeesuksen ristin on arvioitu olleen T:n muotoinen, joskin myös nykyisin yleisin muoto oli siihen aikaan käytössä.[2] Rististä tuli kristillinen symboli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen seurauksena vähitellen ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina.[6]
Göteborgin yliopiston tutkija Gunnar Samuelsson on esittänyt vanhojen tekstien analyysien pohjalta, että Jeesusta ei surmattukaan ristillä vaan paalulla, ja että käsitys rististä teloitusvälineenä on syntynyt vasta myöhemmin kirkon piirissä.[7] Risti oli ollut uskonnollisena symbolina käytössä jo ennen kristinuskoa.[2] Kahdesta hirrestä tehdyn ristin muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, jossa sitä käytettiin Tammuz-jumalan vertauskuvana. Symbolia käytettiin myös muun muassa Egyptissä.[8] Tutkija W. E. Vinen mukaan 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvovallan lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja symbolinsa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu on tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.[8]
Ristin käyttö yleistyi etenkin 300-luvun alussa, kun kristinusko laillistettiin Roomassa. Seuraavalla vuosisadalla risti lisättiin kristityiksi kääntyneiden keisarien valtakunnanomeniin. 1000-luvulla ristiä oli alettu käyttää hallitsijoiden kruunuissa ja kirkkojen ornamentiikassa. Ristiretkeläiset ompelivat vuonna 1095 pukuihinsa ristin, mitä kautta siitä tuli eri muodoissaan monen ritarikunnan tunnus.[6]
Muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristillisellä ristillä on useita muotoja, kuten latinalainen, ortodoksinen sekä tasasivuinen vino Andreaan risti.[1] Ortodoksit käyttävät kaksipoikkipuista tai kolmipoikkipuista ristiä eli slaavilaista ristiä. Kolmipoikkipuisessa ristissä ylin poikkipuu kuvaa Jeesuksen ristissä ollutta nimilaattaa ja alin jalkoja ja koko ruumista tukenutta poikkipuuta.[4]
-
Latinalainen risti -
Slaavilainen risti (kahdeksanpäätyinen risti) -
Kuusipäätyinen ortodoksinen risti -
Patriarkan risti (Lothringenin risti) -
Paavin risti -
-
-
-
Kreikkalainen risti -
-
Mantovan risti -
-
Tau-risti eli Pyhän Antoniuksen risti -
Serbian risti -
-
Kahvaristi -
Ristipäinen risti eli toistoristi -
Apilaristi -
Liljaristi -
Ankkuriristi -
Kuularisti -
Armenian risti
Krusifiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krusifiksi on risti, jolla riippuu Jeesuksen ruumis. Kristityt alkoivat kuvata Jeesusta ristiinnaulittuna vasta 400-luvulla, ja krusifiksi yleistyi toisen vuosituhannen alussa.[2] Aluksi kristityt kuvasivat ristiinnaulittua Jeesusta karitsana, joka piteli ristiä jalkojensa välissä. Trullon konsiilissa vuonna 692 annettiin suositus että Jeesusta kuvattaisiin ihmishahmossa. Varsinaiset krusifiksit ovat tulleet taiteeseen 900-luvulla.[9]
Ristinmerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkut kristityt tekevät rukoillessaan ristinmuotoisen kuvion eli ristinmerkin koskettamalla sormillaan otsaa, rintaa ja olkapäitään. Ristinmerkki on uskontunnustus, joka kertoo että kristitty on otettu kasteessa Kristuksen opetuslapseksi ja kirkon jäseneksi.[2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Opi symbolit aasta oohon Tiekirkot. Arkistoitu 24.11.2015. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ a b c d e f Satu Väätäinen ja Hanna Karkkonen: Risti – kuoleman ja elämän merkki Kirkko & Koti. 16.4.2014. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ Suomen evankelisluterilainen kirkko: Kristillisiä symboleja koulujakirkko.evl.fi. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ a b c Risti Ortodoksi.net. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ Snyder, Louis L.: Encyclopedia of Nationalism, s. 99–101. Paragon House, 1990. ISBN 1-55778-167-2.
- ↑ a b Milloin rististä tuli kristillinen symboli? National Geographic Suomi. 03.06.2014. Viitattu 25.3.2016.
- ↑ ”Jeesusta ei ristiinnaulittu” Uusi Suomi. 19.12.2013. Viitattu 17.12.2019.
- ↑ a b W. E. Vine: "Vines Expository Dictionary of Old and New Testament", hakusana Cross
- ↑ Pitkäperjantai - tie ristiltä armoon Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 25.3.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristinuskon risti Wikimedia Commonsissa
