Latifundium

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Latifundiumit [la:tifu´n-] (lat.) olivat antiikin Rooman aikaisia laajoja maatiloja, joissa käytettiin työvoimana talonpoikia tai orjia.[1][2]

Ensimmäiset roomalaiset olivat paimentolaisia ja maanviljelijöitä. Varhaisessa Roomassa maanomistajat kylvivät viljelyskasvinsa keväällä ja korjasivat satonsa syksyllä. Kesän aikana he taistelivat armeijassa. Rooman laajetessa pienviljelijät viettivät yhä pidempiä aikoja taistelemassa. Monien oli pakko myydä maansa vauraammille maanomistajille. Tämä johti suurtilojen syntyyn.[3]

Antiikin Rooman latifundiumien taustalla olivat tietyiltä valloitetuilta yhteisöiltä takavarikoidut alueet 200-luvun eaa. alkuvaiheissa. Aikaisemmin klassisen Kreikan aikaan 500 eaa. laajoja tiloja kylvettiin suurella voitolla sen perusteella, mitä tiedettiin tieteellisestä maanviljelyksestä. Myöhemmin hellenistisellä aikakaudella alkaen 323 eaa. suurtiloja pitivät hallitsijat, ministerit ja muu varakas väestö ja jotkut mahtavat temppelit. Noilla tiloilla oli paljon taloudellista toimintaa ja sen seurauksena suuri työnjako, jotkut orjia jotkut vapaita.[2]

Rooman ulkomaiset sodat toivat paljon uutta vaurautta senaattoriluokan aristokraateille ja nousevalle equites-yhteiskuntaluokalle, johoin kuului enimmäkseen rahoittajia ja publikaaneja ja veronkantajia.[4] Yläluokkaisilla roomalaisilla, jotka omistivat latifundiumeita, oli tarpeeksi pääomaa parantaa viljan ja karjan laatua uusilla lajikkeilla. Tämä asetti pienviljelijät epäedulliseen kilpailuasetelmaan, minkä seurauksena latifundiumit syrjäyttivät pientilat maatalouden perusyksikkönä Italiassa ja provinsseissa 300 eaa. tultaessa. Latifundiumeissa sijaitsi huvila tai kartano; orjat laskettiin karjan, maataloustyövälineiden ja muun irtaimen omaisuuden joukkoon.[2] Halvan raaka-aineen tuonti siirtomaista heikensi talonpoikiin pohjautuvaa Rooman taloutta, ja tuhansien orjien virta teki suurtilat mahdollisiksi. Taloudellisen sekasorron takia suuri osa Rooman väestöstä joutui työttömäksi ja riippuvaiseksi julkisesta avustuksesta. Suuri väkijoukko työttömiä kuljeskeli kaduilla alttiina kansankiihottajien vaikutuksille.[4]

Taloudelliset muutokset toivat mukanaan myös aitoja uudistajia. Parhaiten tunnettuja olivat kaksi veljestä Tiberius Gracchus ja Gaius Gracchus. Vuonna 133 eaa. Tiberius valittiin tribuuniksi poliittiseen liikkeeseen, jossa pyrittiin jakamaan köyhille maata maareformilla. Odotetusti suurtilalliset senaatissa vastustivat häntä. Kun senaatti julisti hänen uudelleenvalintansa laittomaksi, hänen seuraajansa mellakoivat ja Tiberius tapettiin väkivallan seassa. Gaius otti sen jälkeen tehtäväkseen isoveljensä uudistukset. Hänestä tuli tribuuni 123 eaa. ja hän laajensi uudistuksia verojärjestelmään ja oikeuslaitokseen. Konservatiivien vastareaktiona hänet tappoi väkijoukko 121 eaa.[4]

Imperiumin myöhäisvaiheissa orjatyövoiman hinta kasvoi yhä kalliimmaksi ja vapaat maanviljelijät ja torpparit korvasivat sen. Kun imperiumi heikentyi ja katosi lännessä 500 jaa. latifundiumien asema korostui – ei vain taloudellisina keskuksina, vaan myös poliittisina ja kulttuurisina.[2] Itä-Roomassa latifundiumit jatkoivat toimintaansa vuosisatoja eteenpäin niin kuin myös Espanjassa.[5]

Etelä-Amerikkaan latifundiumit (espanjaksi latifundio) toivat Pyreneiden niemimaiden uudisasukkaat, ja instituutio jatkui siellä pitkään (katso latifundio).[1][2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. Artikkeli: latifundium - CD-ROM-levy, Interaktiivinen multimedia, sisältää myös sivistyssanaston ja tietotekniikan sanaston. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
  2. a b c d e latifundium. Sitaatti: "any large ancient Roman agricultural estate that used a large number of peasant or slave labourers.". Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite, 2015. ISBN 978-1625132963. (englanniksi)
  3. Nice, Alex T.: ”Way of life : Rural life.”, Rome, Ancient.. The World Book Multimedia Encyclopedia, 2013. ISBN 9780716683322. (englanniksi)
  4. a b c Linderski, Jerzy: ”Political and Economic Change”, Rome, Ancient. Versio 16.00. 2003 Grolier Multimedia Encyclopedia, Grolier Interactive Inc., 2002. ISBN 043965419. (englanniksi)
  5. Latifundia International Encyclopedia of the Social Sciences. 2008. Encyclopedia.com. (englanniksi)