Late Night with Conan O’Brien

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Late Night with Conan O’Brien
Late Nightin alkutunnus.
Late Nightin alkutunnus.
Tyyli Keskusteluohjelma
Komedia
Kestoaika 42–43 minuuttia
Luoja(t) NBC
Pääosissa Conan O’Brien
Andy Richter (1993–2000)
Max Weinberg
The Max Weinberg 7
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Verkko Yhdysvaltain lippu NBC
Suomen lippu Sub
Esitetty 13. syyskuuta 1993 – 20. helmikuuta 2009
Jaksoja 2 725 [1]
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) Broadway Video
Conaco
Universal Media Studios
Edeltäjä Late Night with David Letterman
Seuraaja Late Night with Jimmy Fallon
Aiheesta muualla
IMDb

Late Night with Conan O’Brien oli yhdysvaltalainen NBC-televisiokanavan myöhäisillan keskusteluohjelma, jota esitettiin vuosina 1993–2009. Ohjelma sisälsi ajankohtaista aiheista muodostettua satiiria, julkisuuden henkilöiden vierailuja, stand up -komiikkaa sekä musiikkivieraita. Late Nightia juonsi Conan O’Brien ja se kuvattiin New Yorkin Rockefeller Centerissä. Suomessa ohjelmaa esitti aluksi vuonna 2000 kaapelikanava TVTV! ja vuodesta 2001 sen seuraaja Sub.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 David Letterman, NBC-kanavan Late Night with David Lettermanin pitkäaikainen juontaja, hävisi kilpailun The Tonight Show’n juontajan paikasta Jay Lenolle edellisen juontajan Johnny Carsonin jäädessä eläkkeelle. Letterman lähti ulos NBC:ltä ja hän lähti tekemään CBS-kanavalla uutta ohjelmaa nimeltä Late Show with David Letterman. Nykyäänkin Lettermanin isännöimä Late Show kilpailee The Tonight Show’n kanssa suosituimman myöhäisillan talk show’n paikasta. Lettermanin lähdettyä Conan O’Brien korvasi hänet Late Nightin isäntänä.

Ensimmäinen O’Brienin juontama jakso esitettiin NBC-kanavalla 13. syyskuuta 1993. Andy Richter toimi O’Brienin apujuontajana, eli sidekickinä toukokuuhun 2000 asti. Richterin lähdettyä O’Brien juonsi ohjelmaa yksin.[2]

Kun Late Night with Conan O’Brien vuonna 1993 alkoi se oli jatkuvan lopettamisuhan alla. Kriitikot arvostelivat ohjelmaa ja katsojaluvut pysyivät alhaisina. Show teki kuitenkin lopullisen läpimurtonsa noin 2000-luvun alussa, ja siitä tuli esitysaikansa katsotuin ohjelma. The Tonight Show’lla, joka näytetään useimmilla alueilla heti paikallisten iltauutisten jälkeen on aina ollut enemmän katsojia kuin Late Nightilla. The Tonight Show oli myös ensimmäinen myöhäisillan talk show NBC:llä. Late Nightilla on kuitenkin aina ollut tukevampi jalansija tavoitellussa 25–35-vuotiaiden ikäryhmässä, kun The Tonight Show on vedonnut laajempaan ja vanhempaan yleisöön.

Vuonna 2003 Late Night with Conan O’Brien täytti 10 vuotta, ja tämän kunniaksi O’Brien järjesti kymmenvuotisjuhlashow’n (10th Anniversary Special), joka julkaistiin myös DVD-versiona.

NBC ilmoitti 21. heinäkuuta 2008, että O’Brien siirtyy juontamaan The Tonight Show’ta vuoden 2009 kesäkuusta lähtien ja Late Nightin uutena isäntänä tulee aloittamaan koomikko Jimmy Fallon. Viimeinen O’Brienin isännöimä Late Nightin jakso esitettiin Yhdysvalloissa 20. helmikuuta ja Suomessa 25. helmikuuta 2009. Viimeisen jakson vieraina nähtiin näyttelijä–koomikko Will Ferrell, Late Nightin sketseistä tuttu Abe Vigoda sekä O’Brienin sidekickinä toiminut Andy Richter. Musiikkivieraana oli The White Stripes.[1]

Jakson rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustalla usein vitsin aiheena oleva ikkunalavaste.

Late Night with Conan O’Brien noudatti tyypillistä myöhäisillan talk show'n kaavaa. Alussa O’Brien esitti vitsimonologin, jonka aiheet tulivat monesti ajankohtaisista tapahtumista tai säännöllisesti toistuvista vitseistä. Monologin jälkeen seurasi pidempi sketsikohtaus, minkä jälkeen siirryttiin julkisuuden henkilöiden haastatteluihin.[3] Late Nightin tyypillisessä jaksossa oli kahdesta kolmeen julkkisvierasta vieraiden määrä vaihteli jaksokohtaisesti, ja vieraiden jälkeen ohjelman päätti musiikkiesitys.

The Max Weinberg 7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Max Weinberg 7 oli Late Night with Conan O’Brienin houseyhtye, joka esiintyi ohjelmassa sarjan alkamisesta asti samalla kokoonpanolla. Yhtyettä johti rumpali Max Weinberg, joka kuuluu myös useasti Bruce Springsteenin kanssa esiintyneeseen E Street Bandiin. Yhtye julkaisi albumin The Max Weinberg 7 vuonna 2000.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Late Nightissa usein nähty Arnold Schwarzenegger-imitaatio.

Ohjelmassa oli toistuvia sketsejä kuten If They Mated (suom. Jos he pariutuisivat), In the Year 2000 (Vuonna 2000) ja SAT Analogies. Lisäksi hahmot kuten The Masturbating Bear (Masturboiva karhu), Pimpbot 5000 ja Coked-Up Werewolf (Kokapöllyinen ihmissusi) esiintyvät ohjelmassa usein. Ohjelma aloitti myös Robert Smigelin Triumph the Insult Comic Dogin uran, joka esiintyi Late Nightissa ensimmäisen kerran vuonna 1997.[4]

Sketsejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Celebrity Survey (julkkiskysely)
  • New US Post Stamps (uudet postimerkit)
  • In the Year 2000 (vuonna 2000)
  • Actual Items
  • Celebrity: Secrets
  • If They Mated (jos he pariutuisivat)
  • Small Talk Moment (pieni juttutuokio)
  • Celebrity Autographs (julkkisten nimikirjoituksia)
  • Late Night Audiency Awards (yleisön palkitsemisgaala)
  • Frankenstein Wastes a Minute of Our Time
    (Frankenstein tuhlaa minuutin katsojien aikaa)
  • Walker, Texas Ranger Lever (Walker, Texasista -vipu)
  • Pierre Bernard’s Recliner of Rage
  • Conan O’Brien Hates My Homeland

Hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Strange Ranger (omituinen metsänvartija)
  • Abe Vigoda
  • The Masturbating Bear (masturboiva karhu)
  • FedEx Pope (FedEx-paavi)
  • Triumph, the Insult Comic Dog (herjahurtta Triumph)
  • S&M Lincoln (sadomasokistinen Lincoln)
  • The Interrupter (keskeyttäjä)
  • Evil Puppy (paha pentu)
  • Coked-Up Werewolf (kokapöllyinen ihmissusi)
  • Vomiting Kermit (oksentava Kermit)
  • Horny Manatee (kiimainen manaatti)
  • Artie Kendall (kuolleen laulajan kummitus)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Conan O’Brienin show loppui vanhojen ystävien seurassa yle.fi. 21.2.2009. Yle Uutiset. Viitattu 21.2.2009.
  2. Rainisto 2006, s. 146
  3. Rainisto 2006, s. 133
  4. Rainisto 2006, s. 104

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]