Siirry sisältöön

Lasten seksuaalisuus

Wikipediasta

Lasten ja nuorten seksuaalisuus on hyvin ristiriitainen ja kiistelty aihe länsimaisessa seksuaalikulttuurissa. Vanhemmat pelkäävät aikuisten hyväksikäyttävän lapsia seksuaalisesti, minkä lisäksi lasten ja nuorten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä pidetään sopimattomana. Tutkijat ovat yhtä mieltä, että asiasta ei tiedetä tarpeeksi eikä voida sanoa edes, mikä on kulttuurisesti normaalia. Lasten seksuaalisuuteen liittyvien tabujen sekä moraalisten ja jopa laillisten ongelmien vuoksi asiaa ei ole juuri tutkittu. Tutkintaa vaikeuttaa myös tieteellisesti ansiokkaiden tutkimusten saama kärkevä poliittinen ja kulttuurinen arvostelu, jos tulokset ovat omiaan purkamaan aiheeseen liittyviä voimakkaita tabuja ja uskomuksia[1].

Aihepiirin varhaisimpiin tutkijoihin kuului Sigmund Freud, joka julkaisi vuonna 1905 kirjan Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa — tutkielmista toinen käsitteli lapsen sukupuolisuutta.[2] Luotettavaa empiiristä tutkimustietoa asiasta ei ole sitten Alfred Kinseyn tutkimusten, jotka antoivat aiheesta runsaasti uutta tietoa.

Tutkijat pitävät yleisiä tutkimuksia usein heikkolaatuisina, koska tutkittujen lasten seksuaalinen käyttäytyminen saattaa vaihdella kulttuurin ja kasvatusyhteisön mukaan, ja lisäksi erot kehityksessä ja seksuaaliset taipumukset sinänsä saattoivat vaihdella suurestikin tutkittujen ryhmien sisällä. Useissa tutkimuksissa keskityttiin aikuisiin, jotka yrittivät muistella lapsuuttaan. Tosiasiassa tutkimukset siis saattavat kuvata hyvinkin tarkasti erilaisia käyttäytymismalleja ja seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja, mutta esiintymistiheydestä on lähes mahdoton saada luotettavaa kuvaa.

Havaintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiiristä tietoa lasten seksuaalisuudesta kerätään harvoin suorilla lasten haastatteluilla, koska asia on tabu.[3] Sen sijaan tutkimuksia suoritetaan usein tarkkailemalla kolmannen osapuolen näkökulmasta ja retrospektiivisillä kertomuksilla. Lisäksi lasten seksuaalisuuden tutkimus lähes lakkasi 1980- ja 1990-luvulla pedofiliatapausten yleistymisen myötä.

Lasten seksuaalisuus riippuu siten tarkkailijan havainnoista ja tulkinnasta. Havaintoihin vaikuttaa suuresti myös kulttuurillinen käsitys aseksuaalisesta lapsesta, jonka takia lasten seksuaalisuutta ei oteta huomioon tai se väärinkäsitetään tavalliseksi lasten leikiksi. Pienen lapsen masturbointi tulkitaan helposti jonkinlaiseksi liikehäiriöksi, jota pyritään sitten turhilla tutkimuksilla diagnosoimaan[4].

Seksuaalisuus varhaisessa lapsuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksologia on samaa mieltä siitä, että ihminen kaipaa seksuaalisten tarpeidensa tyydyttymistä syntymästä vanhuuteen asti.lähde? Miespuolisilla sikiöillä on tiedetty olevan erektioita ja naispuolisilla orgasmeja[5].

Alfred Kinseyn 1950-luvulla suorittamien tutkimusten mukaan lapset kykenevät saamaan orgasmeja viiden kuukauden ikäisestä ylöspäin. Tutkituista kolmevuotiaista lapsista tytöt masturboivat poikia useammin, luultavasti kehittyneempien motoristen taitojen takia. Vaginan kostumista tapahtui aivan kuten aikuisillakin naisilla. Pojat kykenivät kokemaan vain ns. kuivia orgasmeja siihen asti, kunnes esimurrosiässä heidän siementuotantonsa alkaa. Lasten ja aikuisten orgasmeissa ei ole havaittu laadullisia eroja.

Lapset tiedostavat sukupuolensa 1–2-vuotiaana.[6][7] Sukupuolisuuden havaitseminen ilmenee sukupuolelle tavanomaisissa leikeissä.[6] Lapset myös havaitsevat poikien ja tyttöjen sukupuolielinten erot.[6] 3–6-vuotiaasta lähtien lapsi kykenee saamaan mielihyvää koskettelemalla sukuelimiään.[7] Lapsen itsetyydytystä kutsutaan myös nimellä unnuttaminen.[8]

Seksuaalinen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaistutkimuksessa 7,1 % pojista ja 1,4 % tytöistä ilmoitti olleensa yhdynnässä ennen 13. ikävuotta.[9]

Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kärsivät läpi elämänsä hyväksikäytön seurauksista ja usein jo lapsuusiässä on havaittavissa voimakasta oireilua. [10][11] Toisaalta lapset saattavat vaikuttaa seksuaalisesti hyväksikäytetyiltä, vaikka heillä olisi todellisuudessa muita ongelmia.[11] Oireet voivat johtua esimerkiksi stressistä tai painajaisista.[10]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapset ovat usein uteliaita tietämään, mistä vauvat tulevat.[12] Lapset voivat tutkia uteliaina toisten lasten ja aikuisten sukupuolielimiä.[12] Monilla lapsilla sukupuolielinten koskettelu lisääntyy, kun he ovat väsyneitä.[12] Noin 5–7-vuotiaana lapsi tulee tietoiseksi sukupuolten välisistä eroista, ja he valitsevat samaa sukupuolta olevia leikkikavereita ja väheksyvät vastakkaisen sukupuolen edustajia.[13] Lapset voivat lopettaa läheisen kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja tulla läheisemmäksi samaa sukupuolta olevan vanhempansa kanssa.[12] Samaan aikaan lapset, erityisesti tytöt, oppivat sosiaalisia normeja ja välttelevät alastomuutta.[14]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Freud, Sigmund: Seksuaaliteoria. (Suomentanut Erkki Puranen) Jyväskylä: Gummerus, 1971.
  • Haroian, Loretta: "Child Sexual Development." Monograph prepared for student use at the Institute for Advanced Study of Human Sexuality, ca. 1985. Verkkoversio.
  • Martinson, Floyd M.: "Children and Sex, Part II: Childhood Sexuality", in Bullough, Vern Leroy & Bullough, Bonnie (eds.), Human Sexuality: An encyclopedia, New York: Garland Publishing, 1994, p. 111-116.
  • Martinson, Floyd M.: The Sexual Life of Children, Bergin & Garvey, 1994. ISBN 0-89789-376-X
  • Weis, David L.: "Childhood Sexuality". — Robert T. Francoeur (toim.): The International Encyclopedia of Sexuality. New York: Continuum, 1997. Online Copy by the Magnus Hirschfeld Archive of Sexology (Arkistoitu – Internet Archive).
  • Geoff Birky: "Ethical Treatment for All Youth: Youth sexuality"

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rind, Tromovitch, and Bauserman: Politically Incorrect - Scientifically correct:. Oellerich Thomas D. in Sexuality and Culture, Spring 2000, Volume 4, Issue 2, pp. 67-81..
  2. ↑ Freud 1971: 90–116.
  3. ↑ https://web.archive.org/web/20051124021238/http://www.sos.se/FULLTEXT/123/2001-123-20/2001-123-20.pdf
  4. ↑ Pediatrics vol. 116 No 6, December 1, 2005 pp. 1427-1432. the American Academy of Pediatrics.
  5. ↑ Giorgi, Giorgio, and Siccardi, Marco (1996). "Ultrasonographic observation of a female fetus' sexual behavior in utero". American Journal of Obstetrics and Gynecology, 175, 3(1, part 1), 753.
  6. 1 2 3 http://www.terkkari.fi/?page=8614381&id=3818666
  7. 1 2 http://www.nettineuvo.fi/index.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Milloin on syytä huolestua lapsen unnutuksesta? Asiantuntija vastaa Yle. 22.2.2016. Viitattu 9.10.2025.
  9. ↑ Larsson, I. & Svedin, C. G. (2001). "Sexual experiences in childhood: young adult's recollections," Arch Sex Behav, 31(3):263-73.
  10. 1 2 Friedrich et al., 1992, 1993, op. cit.; Kendall-Tackett, K. E., Williams, L., Finkelhor, D. (1993). "The impact of sexual abuse on children: A review and synthesis of recent empirical studies". Psychological Bulletin, 113:164–180.
    Cosentino, C. E, Meyer-Mahlenburg, H., Alpert, J., Weinberg, S., Gaines, R. (1995). "Sexual behavior problems and psychopathology symptoms in sexually abused girls". Journal of American Academy Child & Adolescent Psychiatry, 34, 8:1033–1042; cited in Larsson, 2000, op. cit.
  11. 1 2 Friedrich et al. (1992), op. cit.; cited in Larsson, 2000, op. cit.
  12. 1 2 3 4 GH6002 Sexuality and Your Child: For Children Ages 3 to 7, MU Extension (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Sex education: Talking to toddlers and preschoolers about sex - MayoClinic.com
  14. ↑ Richardson, Justin – Schuster, Mark: Everything You Never Wanted Your Kids to Know About Sex (But Were Afraid They'd Ask). Three Rivers Press 2003.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lasten_seksuaalisuus&oldid=23605325”