Lasse Virénin patsas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasse Virénin patsas Myrskylässä.
Helsingin patsas.

Lasse Virénin patsas (myös Lasse Virénin juoksijapatsas) on kuvanveistäjä Terho Sakin suunnittelema nelinkertaista olympiavoittajaa Lasse Viréniä esittävä pronssiveistos. Veistos on ilmeeltään rosoinen ja sen sanotaan ilmentävän uuvuttavaa ponnistelua, joka edeltää huippusuorituksia. Veistoksesta on tehty kaksi valosta, josta toinen sijaitsee Helsingissä ja toinen Myrskylässä.[1]

Helsingissä Olympiastadionin tuntumassa Kisahallin puistikossa[1] oleva valos paljastettiin yleisurheilun EM-kisojen alla 6. elokuuta 1994.[2] Patsaan paljasti kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n puheenjohtaja Primo Nebiolo ja tilaisuudessa puhui juoksija Pekka Vasala. Patsastoimikuntaa johti kauppaneuvos Jukka Uunila.[3]

Helsingin kaupungille oli tarjottu kahta vaihtoehtoista Virénin patsasta, joista toinen oli amerikansuomalaisen Eino Romppasen neljää juoksijaa esittänyt teos Viimeinen metri (The Last Meter). Kaupunginjohto valitsi kuitenkin Sakin veistoksen toteutettavaksi.[4] Romppasen veistos pystytettiin lopulta vuonna 1999 Kempeleeseen Polar Electron pääkonttorin eteen.[5]

Toinen valos veistoksesta on Virénin kotikunnan Myrskylän kirkonkylän keskustassa,[6] se paljastettiin 18. syyskuuta 1994.[1]

Lasse Virén on neljäs suomalainen juoksija, jonka kunniaksi on pystytetty patsas jo elinaikana. Muut ovat Paavo Nurmi, jota kuvaavan juoksijapatsaan ensimmäinen valos valmistui jo 1925,[7] Hannes Kolehmainen (Heikki Konttisen veistos Kuopion Väinölänniemellä, 1953)[8] ja Ville Ritola (Maija Nuotion veistos Peräseinäjoella, 1978).[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Terho Sakki (1930 - 1997): Lasse Virenin juoksijapatsas Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 14.8.2016. Viitattu 14.1.2016.
  2. Leppänen, Janne: Lasse Virénin patsas Yle Elävä arkisto. 22.11.2011. Yle. Viitattu 15.1.2016.
  3. Mielonen, Matti: Nebiolo paljastaa Lasse Virenin patsaan Helsingissä lauantaina (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 4.8.1994. Viitattu 4.6.2018.
  4. Kruskopf, Erik: Veistosten kaupunki – Taidetta Helsingin katukuvassa (suom. Rauno Ekholm), s. 138. Schildts, Helsinki 2000.
  5. Pia Kaitasuo: Romppasen Einosta tuli Eino.org Kaleva 19.9.2009. Viitattu 7.6.2018.
  6. Nähtävyydet Myrskylän kunta. Viitattu 22.4.2013.
  7. Wäinö Aaltonen (1894 - 1966): Paavo Nurmi Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.1.2016.
  8. Kuopio: Julkiset taideteokset ja muistomerkit ulkotiloissa (PDF) 6.4.2015. kuopion taidemuseo. Viitattu 15.1.2016.
  9. Koivukangas, Olavi: Siirtolaisurheilija Ville Ritola (PDF) Siirtolaisinstituutti. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 15.1.2016.

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.