Suonikohju
Suonikohju eli laskimolaajentuma on ihmisellä esiintyvä sairaus, jossa raajojen pinnalliset laskimot ovat laajentuneet ja pullistuneet. Tauti ilmenee ihon läpi kuultavina pullistuneina suonina, jotka ovat usein kipeitä ja lisäksi vaikea kosmeettinen haitta. Suonikohjuja voi hoitaa leikkauksilla.
Suonikohjujen synty ja aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laskimoissa on läppiä, jotka estävät veren virtaamisen väärään suuntaan. Vahingoittunut läppä laskee verta molempiin suuntiin. Tällöin seisoma-asennossa veri valuu alemmas pitkin jalkojen laskimoa ja pullistaa suonta. Mitä useampia läppiä on epäkunnossa, sitä suuremmaksi paikallinen verenpaine kasvaa, kunnes kehittyy suonikohju.
Taipumus saada suonikohjuja on usein perinnöllistä. Tavallinen syy niiden saamiseen voi olla myös ylipainossa, raskaudessa ja seisomatyössä.[1]
Peräpukama on peräaukkokanavan suonikohju. Vatsalihasten jännittäminen ulostamisen yhteydessä kohottaa vatsaontelon painetta, ja tämä painaa verta peräaukkokanavaa ympäröiviin laskimoihin, jotka laajenevat. Peräpukamia voi syntyä myös raskauden aikana, kun kohtu painaa lantion alueen laskimoita.[2]
Suonikohjujen hoitomenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suonikohjujen hoitomenetelmiä ovat kompressiohoito, termoablaatio (laserhoito ja radiotaajuushoito), vaahtoruiskutus (eli vaahtoskleroterapia). Jos mikään muu hoitokeino ei ole mahdollinen, on viimeisenä vaihtoehtona vielä suonikohjuleikkaus. Laserhoidosta ja radiotaajuushoidosta toipuminen on nopeampaa ja komplikaatiot ovat harvinaisempia kuin suonikohjuleikkauksessa.[3]
Vaahtoruiskutus soveltuu kohjuisten laskimosivuhaarojen hoitoon ja joskus myös viallisen pintarunkosuonen käsittelyyn. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja on varsin vaivaton.[4]
Laskimonsisäinen laserhoito tehdään paikallispuudutuksessa. Sen jälkeen on usein tarve kipulääkitykselle noin viikon ajan ja sairauslomaa tarvitaan normaalisti 1–5 päivää.[5]
Radiotaajuushoitoa käytetään yleensä vialliseen pitkään ja lyhyeen pintalaskimorunkoon. Toimenpide tehdään laserhoidon tavoin paikallispuudutuksessa. Radiotaajuushoito aiheuttaa vähemmän toimenpiteen jälkeistä kipua kuin laserhoito ja myös sen aiheuttama sairausloman tarve on vähäinen. Radiotaajuusmenetelmä on muita hoitokeinoja parempi varsinkin silloin, kun käsiteltävä runkosuoni ulottuu esimerkiksi koko reiden matkalle. Ultraääniohjattu vaahtoruiskutus yhdistetään usein samaan hoitokertaan radiotaajuushoidon kanssa.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suuri lääkärikirja A-Ö, s. 389. (suomalaisen laitoksen päätoimittaja: Timo Klaukka, suomentaja: Aila Cantell). Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-2584-9.
- ↑ Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 288. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
- ↑ Käypä hoito: Alaraajojen laskimovajaatoiminta https://www.kaypahoito.fi/kht00104
- ↑ Moderni suonikohjujen hoito: Vaahtoruiskutus https://suonikohjut.info/suonikohjujen-hoito/vaahtoruiskutus/
- ↑ Moderni suonikohjujen hoito: Laserhoito https://suonikohjut.info/suonikohjujen-hoito/laserhoito/
- ↑ Moderni suonikohjujen hoito: Radiotaajuushoito https://suonikohjut.info/suonikohjujen-hoito/radiotaajuushoito/
