Lasipaino
Lasipaino oli suomalainen lasialan yritys.
Lasipainon historia alkaa vuodesta 1949, jolloin Arvi Artama ja Matti Vartiainen perustivat T:mi Ar-Van Raumalle. Kaupparekisteriin merkittiin toimialaksi lasijalosteiden valmistus ja myynti.
Yrityksen ensimmäisiä tuotteita olivat kellonlasit, joita taivutettiin kelloalan maahantuojille. Kellolasit vaativat taivutustekniikan kehittelyä, ja ensimmäinen taivutusuuni tehtiin Arvi Artaman omakotitalon kellariin. Alkuvuosien muita tuotteita olivat kynttilänrannikkaat, loisteputkivalaisimien suojat ja olympiavuoden kunniaksi tehdyt matkamuistoiksi sopivat tuhkakupit.
Vuonna 1951 Arvi Artama perusti Tampereelle uuden yhtiön, Lasipaino Oy:n. Ar-Van toiminta Raumalla päättyi 1954. Samana vuonna Lasipaino Oy:tä varten rakennettiin oma 240 neliön teollisuusrakennus Kangasalan Vatialaan.
Lasipaino Oy:n päätuotteita olivat loisteputkivalaisimet. Lisäksi tehtaalla taivutettiin metallia, tehtiin Arva-tuuletusventtiilejä, hiirenloukun runkoja ja kenkälusikoita.
Vuonna 1957 Lasipaino Oy valmisti ensimmäiset taivutetut tuulilasit linja-autonkoreja valmistavalle Ajokille. Tuulilasien lisäksi busseissa ja kuorma-autoissa alettiin käyttää myös taivutettuja nurkkalaseja ja kattoikkunoita. Ensimmäiset valmistetut tuulilasit olivat laminoimattomia. Tuulilasista haluttiin kuitenkin turvallisempi, joten Artama lähti kehittämään työmenetelmiä laminointiin.
Laminointimenetelmä kehitettiin toimivaksi vuosien 1959 ja 1960 aikana, ja tuulilaseja alettiin myydä päätuotteena vuoden 1961 alusta alkaen. Vuonna 1964 tuotannosta 85 % oli tuulilaseja, 10 % valaisimia ja 5 % tuuletusventtiileitä.
Tuulilasien tuotemerkiksi otettiin vuonna 1961 yhtiön alkuperäinen nimi Arva, joka voitiin ymmärtää lyhenteeksi Artama-varmuuslasista. Arvasta tuli tuulilasipiireissä maailmankuulu tuotemerkki.
Vuonna 1963 Lasipaino alkoi valmistaa Arva-lämpölaseja. Ensimmäiset lämpölasit olivat rakennuksiin tarkoitettuja, mutta pian tuotantoon liitettiin edelleenkin tuotannossa olevat eristyslasit linja-autoihin.
1960-luvun puolivälin tienoilla Lasipainon Kangasalan tilat jäivät pieneksi, joten yritykselle rakennettiin uudet tilat Ylöjärvelle. Varsinaista tehdastilaa uuteen rakennukseen tuli 2500 neliömetriä, toimistotiloja 1300 neliötä ja puolilämmintä varastotilaa 1200 neliötä. [1]
Lamino Ky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1964 Arvi ja hänen poikansa Erkki Artama perustivat Lamino Ky:n, joka suunnitteli, valmisti ja myi tuulilasin valmistuksessa käytettyjä koneita ulkomaille. Ensimmäiset laitteet myytiin Englantiin jo samana vuonna. Konekauppa oli parhaimmillaan kolmanneksen liikevaihdosta, mutta se supistui 1970-luvun alussa noin viiteen prosenttiin.
Vuonna 1968 Suomeen perustettiin ensimmäinen autotehdas, joka solmi sopimuksen tuulilasien ja sivulasien toimittamisesta Lasipainon kanssa. Samalla Lasipainossa aloitettiin karkaistun lasin valmistus. Toiminta kasvoi vauhdilla ja Ylöjärven tehdasta laajennettiinkin 1960-luvun lopulla joka vuosi.
Vuonna 1971 Lasipaino Oy muutettiin Lamino Oy:ksi. Vuotta aikaisemmin hankittiin Tampereelta Myllypuron teollisuusalueelta tontti erillistä karkaistun lasin tehdasta varten. Tehdas valmistui vuonna 1973. Tuotteiksi vakiintuivat ennen kaikkea linja- ja henkilöautojen sivulasit.[1]
Myynti Pilkingtonille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1966 Arvi Artama otti yhteyttä englantilaiseen lasinvalmistaja Pilkington Brothersiin (perustettu 1826). Pilkington oli tehnyt vuonna 1959 koko talolasituotannon mullistavan keksinnön, optisesti korkealaatuisen float-lasin, jota Arvi Artama olisi halunnut valmistaa Suomessa. Pilkington ei kuitenkaan myöntänyt lisenssiä Laminolle, joka valmisti jo valettua lasia ja olisi siis korvannut vanhentuneen tekniikan uudella.
Vuosi 1973 muodostui taitekohdaksi Suomen vientiteollisuudessa. Syksyllä 1973 alkoi energiakriisi, joka johti 1970-luvun puolivälissä pitkään lamaan. Autoteollisuuden tuotanto romahti, mikä heikensi tuulilasiteollisuuden kannattavuutta. Pilkington oli kuitenkin ehtinyt jo suunnata mielenkiintonsa pohjoismaihin, ja vuonna 1973 laminoitua lasia valmistavan ruotsalaisen Scanexin osake-enemmistö siirtyi Pilkingtonille. Arvi Artama omisti 7,5 % Scanexin osakkeista. Neuvottelut, jotka myöhemmin johtivat Laminon myymiseen Pilkingtonille, lähtivät liikkeelle näistä Scanexin osakkeista.
Päätös Laminon myymisestä Pilkingtonille syntyi vuonna 1975.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koivisto, Kaisa: Lasi taipuu – 50 vuotta Pilkington Lamino 13.5.1999, s. 105. Hämeenlinna: Pilkington Lamino Oy, 1999. ISBN 952-91-0828-1.