Lari (eläin)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lari
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Osalahko: Apinat Simiiformes
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Gibbonit Hylobatidae
Suku: Gibbonit Hylobates
Laji: lar
Kaksiosainen nimi

Hylobates lar
(Linnaeus, 1771)

Larin levinneisyys kartassa vihreällä värillä
Larin levinneisyys kartassa vihreällä värillä
Alalajit[2][3]
  • H. l. lar – malaijinlari
  • H. l. carpenteri – tšiangmainlari
  • H. l. entelloides – tenasseriminlari
  • H. l. vestitus – sumatranlari
  • H. l. yunnanensis
Katso myös

  Lari (eläin) Wikispeciesissä
  Lari (eläin) Commonsissa

Lari (Hylobates lar) on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävä erittäin uhanalainen gibbonilaji.[4]

Larit elävät luonnossa tyypillisesti noin 25 vuotiaksi, mutta vankeudessa jopa yli 50 vuotiaiksi.[4]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lari omistaa erittäin pitkät ja vahvat kädet sekä jalat. Raajojen pituutta lisäävät myös kämmen- ja jalkapöytä sekä varpaat ja sormet.[4]

Larien väritys vaihtelee paljon. Yleiseensä ne kuitenkin ovat ruskeita, mustia tai punertavan ruskeankeltaisia. Naamaa ympäröi valkoinen rinkula, jonka lisäksi jalat ovat valkoiset. Sukupuolia on hyvin vaikeaa erottaa toisistaan, koska ne voivat olla samanvärisiä ja samankokoisia.[4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larit eivät oikeastaan koskaan laskeudu maan pinnalle. Ne liikkuvat latvustoissa ja hyppivät pitkiä loikkia puista toiseen noin 50 metrin korkeudessa.[4]

Sosiaalisuus ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larit elävät perheryhmissä, joten laumaan kuuluvat vanhemmat ja niiden jälkeläiset. Lareilla ei ole varsinaista lisääntymiskautta, koska trooppisessa sademetsässä voi lisääntyä vuoden ympäri. Lariemo kantaa sikiötä seitsemän kuukautta. Sen jälkeen se imettää yleensä vain yhtä poikastaan kaksi vuotta. Poikanen jää vieroituksen jälkeen syntymälaumaansa sukukypsyyden saavuttamiseen asti, eli noin kahdeksan vuotiaaksi. Perheen vanhemmat sisarukset auttavat vanhempia nuorempien hoidossa. Lariparit ovat yleisesti yksiavioisia.[4]

Reviiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larit ilmoittavat tyypillisesti reviirinsä huutamalla kovalla äänellä. Usein reviirin vallannut pariskunta ilmoittaa siitä duetolla. Dueton johtaja on parin naaras. Äänen voimakkuutta lisää kurkussa sijaitseva tarpeen mukaan pullistuva ihopoimu.[4]

Ruokavalio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larit ovat ruokavalioonsa suhteen valikoivia ja ne poimivatkin korkealta puiden latvoista tuoreita hedelmiä, lehtiä ja silmuja. Ne etsivät ravintoansa tahokkaasti ja tarkkailevat samalla puita. Niiden hampaat ja ruuansulatusjärjestelmä on erikoistunut hedelmien käyttöön.[4]

Kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larien kanta on taantunut merkittävästi. Niitä on metsästetty niiden lihan vuoksi. Lareja pyydystetään myös lemmikeiksi ja suuri metsäkato hajoittaa sen asuinalueita.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brockelman, W. & Geissmann, T.: Hylobates lar IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Hylobates lar Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2011. (englanniksi)
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 252. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4. (suomenkielisten nimien lähde)
  4. a b c d e f g h i Luonnossa 1 Nisäkkäät s.195
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.