Lapsang souchong

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kokonaisista teelehdistä koostuvaa Lapsang Souchong-teetä.
Mustan teen laatuluokittelua teekasvin lehtien mukaan. Kuvan tapauksessa souchong tarkoitti viidettä teelehteä kärkisilmusta lukien.
Lapsang souchong -teejuoma on voimakkaan ja savuisen makuista teetä.

Lapsang souchong on savustettu musta tee, jota valmistetaan erityisesti Fujianin maakunnassa Kaakkois-Kiinassa ja Taiwanissa.[1][2] Nimen oletetaan olevan pelkistetty muoto kiinalaisesta Zhengshan xiaozhong -teestä, jonka tyypin teet hallitsivat mustan teen markkinoita ennen 1800-luvun puoliväliä ja joita valmistettiin Fujianissa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan teen savustaminen keksittiin vahingossa. Armeijan yksikkö majoittui teetehtaalla, joka oli täynnä kuivumassa olleita teelehtiä. Lehdet piti siirtää pois, että sotilaat pääsisivät majoittumaan. Sotilaiden lähdettyä teelehdet piti kuivata loppuun nopeasti, joten työntekijät tekivät mäntypuusta nuotioita kuivumisen nopeuttamiseksi. Kun tee saatiin myyntiin, uusi maku oli syntynyt.[2]

Tositarina selittää savuaromin hieman toisin. 1600-luvulla kiinalaista teetä alettiin viedä Eurooppaan ja Amerikkaan. Havaittiin, ettei perinteinen vihreä tee kestänyt hyvälaatuisena pitkää, jopa 15–18 kuukauden meri- ja maakuljetusta. Teentuottajat keksivät rullata teelehdet, hapettaa ja kuivata teen, jolloin säilyvyys parani. Hapetuksen jälkeen teelehdet levitettiin bambukoreihin, jotka sijoitettiin telineisiin kuivaushuoneessa. Telineet oli rakennettu uunien yläpuolelle. Näin uuneista nouseva lämmin ilma edesauttoi teelehtien kuivumista. Uunit lämmitettiin paikallisella mäntypuulla, jota saatiin Pohjois-Fujianin teetehtaiden ympäristöstä. Hitaan kuivauksen aikana kuivuvat teelehdet saivat hieman savua, jolloin teelle muodostui mieto männynsavuinen ja tervainen luonne. [2]

Hollantilaiset aloittivat tuomaan Lapsang souchongia länteen vuonna 1604. Aluksi teetä arvostettiin kalliina lääkkeenä ja sitä myytiin apteekeissa. Historiallisten asiakirjojen mukaan prinssi Charlesin kanssa naimisissa ollut portugalilainen prisessa Catherine tuotatti vuonna 1662 Lapsang souchongia Englantiin. Prinsessan intohimo edesauttoi teelaadun etenemistä Englannissa. Lapsang souchongia arvostettiin luksusjuomana Englannissa, Ranskassa ja Hollannissa. Englannissa Lapsang souchongia oli tapana tarjota kuninkaallisessa perheessä ja se tunnettiin kuninkaalisena mustana teenä. Hollantilaisten valta-asema murtui 1669, kun Englanti ryhtyi tuomaan Lapsang souchongia suuremmissa erissä. Teen rooli oli muutunut jo nautintoaineeksi, kun Englannin Itä-Intian kauppakomppania aloitti teekaupan.[2]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsang souchong valmistetaan täyteen mittaansa kasvaneista souchong-lehdistä. Lapsang souchong -teen valmistus noudattaa mustan teen valmistamista savustusta lukuun ottamatta. Hapetuksen jälkeisessä savustuksessa teenlehdet levitetään bamburitilöille. Niiden alla poltetaan erityisten männyn, jalokuusen tai sypressin juuria kunnes haluttu savuisuustaso on saavutettu. Tuloksena saadaan nuotion savulta tuoksuva ja voimakasarominen mutta pehmeänmakuinen teejuoma, jota voidaan kutsua rohkeaksi, tammiseksi ja maanläheiseksi. Taiwanissa valmistetaan yleensä voimakkaammin savustettua Lapsang souchongia kuin Fujianissa.[1]

Joskus voi tavata teeväärennöksiä, jossa savuisuutta jäljittelevää makua tuotetaan terva-esanssilla.

Lapsang souchongia suositellaan nautittavaksi mausteisten aterioiden jälkeen sekä eräretkillä. Se sopii myös hyvin yhteen voimakkaanmakuisten juustojen tai savukalan kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nihtinen, Pekka: Kiinalainen teekirja, s. 245-246. Lapsang souchong. Helsinki: Memfis Books, 2004. ISBN 951-98833-3-9.
  2. a b c d Lapsang Souchong Tea (正山小种) viconyteas.com. Viitattu 10.7.2015. (englanniksi)