Siirry sisältöön

Lapiojoki

Wikipediasta
Lapiojoki
Maat Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Jyväskylä
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Tuomiojärven−Palokkajärven va (14.29)
Pinta-ala 20 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Iso-Kuukkanen
  62.3770°N, 25.7676°E
Laskupaikka Lehesjärvi-Vähäjärvi
  62.3515°N, 25.7418°E
Läpivirtausjärvet Myllylampi
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 131,6 m [2]
Laskukorkeus 95,6 m [2]
Korkeusero 36 m
Pituus 5,65 km [1]
Muuta

Lapiojoki on Keski-Suomessa Jyväskylässä Jylhänperällä ja Puuppolassa virtaava joki, joka laskee Iso-Kuukkasesta Vähäjärveen.[2] Joki on noin 5,7 kilometrin pituinen.[1]

Lapiojoki alkaa Jylhänperältä Iso-Kuukkaseen kuuluvan Pieni-Kuukkasen länsiosasta, 131,6 metrin korkeudelta mpy. Heti yläjuoksulla joki virtaa Myllylammen läpi, jonka jälkeen joki alittaa seututien 638 ja levenee kahdeksi erilliseksi suvannoksi. Alempana jokeen yhtyy Nissinlammen laskuoja. Tämän jälkeen joki kääntyy etelään, jossa se kulkee ensin notkossa ja alempana Jylhänperän peltoaukeiden keskellä, jossa siihen on johdettu muutama oja. Lapiojoki laskee lopulta Puuppolassa Vähäjärveen. Järven pinnankorkeus on 95,6 metriä, joten pudotusta joelle kertyy noin 36 metriä.[2] Lapiojoen suulle on muodostunut hiekkainen suisto, jota käytetään uimarantana.[3]

Lapiojoki kuuluu Kymijoen vesistön (vesistöaluetunnus 14) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueen (14.29) Makkarajoen valuma-alueeseen (14.296).[4][5] Joen oman valuma-alueen pinta-ala on noin 20 neliökilometriä, ja sen suurimmat järvet ovat Iso-Kuukkanen, Hiidenjärvi sekä Karhujärvi.[1]

Lapiojoen Lapiokoski otettiin mukaan vuonna 1980 julkaistuun Vesihallituksen koski-inventointiin, jossa sen keskivirtaamaksi arvioitiin 0,1 kuutiometriä sekunnissa ja pudotukseksi 3,5 metriä. Pituutta ja leveyttä ei ollut mitattu. Lisätietoihin oli kirjoitettu pato, vesimylly sekä kalankasvatusta, mutta näiden perustamis- ja lopettamisvuotta ei tunnettu.[6] Koski saattaa sopia taimenen poikimiseen, jos nousuesteet poistetaan ja perattuja osuuksia kunnostetaan.[7]

Lapiojoen ekologinen tila on vuonna 2010 arvioitu tyydyttäväksi yhdessä Tervajoen ja Makkarajoen kanssa.[8]

Vuonna 2023 koekalastuksessa alajuoksulta 213 kuutiometrin koealalta ei saatu yhtään kalaa, mutta joesta havaittiin 16 jokirapua.[7]

  1. a b c d Lapiojoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.5.2025.
  2. a b c d Lapiojoen suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.5.2025.
  3. Mattila, Jukka & Huovinen, Erkki: Jyväskylän sisäjärvien vesireitit - Kehittämissuunnitelma, s. 23 + 36. Jyväskylä: Jyväskylän kaupunki liikuntapalvelut, 2011. ISBN 78-958-5847-13-0 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 8.5.2025.
  4. Lapiojoki (Pintavesien virtausmalli: Valuma-alueet, kolmas jakovaihe) Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.5.2025.
  5. Makkarajoen valuma-alue (14.296) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.5.2025.
  6. Koski-inventointi, s. 68. (Vesihallituksen julkaisuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. a b Pysäys, Joonas: Koekalastukset Tourujoen yläpuolisilla pienvirtavesillä 2023 (pdf) (s. 13–15) pohjoispaijanteenkalatalousalue.fi. 2023. Jyväskylä: Keski-Suomen kalatalouskeskus ry. Viitattu 7.5.2025.
  8. Keski-Suomen vesienhoidon pinta- ja pohjavesien toimenpideohjelmien 2010–2015 toteutus (pdf) (s. 3) ymparisto.fi. 2011. Keski-Suomen ELY-keskus. Viitattu 8.5.2025.