Lapinkylä (Kirkkonummi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapinkylän kyläraittia yhdystie 1130:n varrella.

Lapinkylä (ruots. Lappböle) on Kirkkonummen pohjoisosassa Veikkolan eteläpuolella Tampaja-järven etelärannalla sijaitseva kylä. Vuonna 2011 kylässä oli 1 109 asukasta.[1]

Kylän läpi kulkevat Espoosta Siuntioon johtava Evitskogintie sekä Hämeenlinnasta Veikkolan kautta Espoonlahden pohjukkaan vievä, alkujaan keskiaikainen Lapinkyläntie. Kumpikin mainituista teistä on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi.[2]

Lapinkylän varsinainen keskus on kyläkauppa, joka lopetti toimintansa vuonna 2016, mutta avautui uudelleen vuonna 2017. Palveluihin lukeutuvat myös parturi-kampaamo, ratsastustalli, leipomo-kahvila, vanhan tavaran liike ja puuseppä.

Lapinkylässä sijaitsee myös Alisgårdenin kotiseutumuseo. Alisgården on 1700-luvulta peräisin oleva kersantin puustelli, joka on siirretty Kirkkonummen Evitskogista museoksi Lapinkylään. Museossa voi tutustua talonpoikaisesineistöön. Museo on Kyrkslätt hembygdsföreningin ylläpitämä ja avoinna kesäisin.

Lapinkylässä sijaitseva Lapinkylänjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Kylässä toimii vesiosuuskunta Lapvok. Saatavilla on myös valokuitu.

Lapinkylän uusi jalankulku- ja pyörätie (yhdystien 1130 vieressä) on valmistunut nykyiseen mittaansa vuonna 2018. Lapinkyläntie on kokonaisuudessaan osa seudullisen pääpyöräilyverkon tavoiteverkkoa, jota on ELY-keskuksen tarveselvityksissä suunniteltu jatkettavaksi Espoonkartanolle saakka. Hankkeen toteutuessa myös Lapinkyläntie tulee liittymään pääkaupunkiseudun pyöräteiden pääväyliin[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kunnan väestö suuralueittain ja tilastoalueittain (2011) Kirkkonummi. Arkistoitu 25.6.2017. Viitattu 14.6.2016.
  2. Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet ja reitit uudenmaanliitto.fi.
  3. Mikko Lautala, Ville Voltti ja Aleksi Krankka: Uudenmaan ELY-keskuksen kevyen liikenteen tarveselvitys. Uudenmaan ELY-keskuksen kevyen liikenteen tarveselvitys, 5.7.2016, nro 2. doi:10.23994/lk.58881. ISSN 2343-399X. Artikkelin verkkoversio.