Lalla Fatma N’Soumer

Lalla Fatma N'Soumer
Fatma Sid Ahmed Ou Meziane
"Femme kebaïle" Henri Félix Emmanuel Philippoteaux'n maalaus, joka usein liitetään N'Soumeriin
Henkilötiedot
Muut nimet	Fatma N'Ouerdja
Syntynyt	1830 Ouerdja, Kabylia, Algeria
Kuollut	1863 Zawiya al-Isawiyya, Tablat, Kabylia, Algeria
Kansalaisuus	algerialainen, berberi
Ammatti	vastarintaliikkeen johtaja, hengellinen opas
Arvonimi	Lalla
Sukulaiset	Sidi Tahar (veli)
Muut tiedot
Järjestö	Kabylin vastarintaliike
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lalla Fatma N'Soumer (syntyjään Fatma Sid Ahmed Ou Meziane; 1830 Ouerdja, Kabylia – 1863 Zawiya al-Isawiyya, Tablat, Kabylia) oli algerialainen berberinainen ja merkittävä Kabylin vastarintaliikkeen johtaja, joka taisteli Ranskan siirtomaavaltaa vastaan Algeriassa 1850-luvulla. Häntä on verrattu Kahinaan, berberisoturikuningattareen, joka johti vastarintaa arabien hyökkäystä vastaan Maghrebissa 600-luvulla, sekä myöhemmin kutsuttu "Djurdjuran Jeanne d'Arciksi".

Lalla Fatma N'Soumerin henkilökohtainen lippu

Elämä ja tausta

Fatma N'Soumer syntyi samana vuonna 1830, jolloin Ranska aloitti kuningas Kaarle X:n käskystä Algerian valloituksen. Hän kasvoi Djurdjura-vuoriston alueella, jota asuttivat soturiheimot Pohjois-Algeriassa. N'Soumer kuului vaikutusvaltaiseen Aït-Sidi Ahmed -sukuun, joka oli tunnettuja maraboutteja. Tämä tausta antoi hänelle yhteiskunnallista asemaa, jonka ansiosta hän sai kunnianimen "Lalla".

Poikkeuksellisesti N'Soumer sai opiskella isänsä johtamassa zawiyassa (koraanikoulu), joka kuului Rahmaniyya-sufiveljeskuntaan. Tämä koulutus oli harvinaista naisille tuohon aikaan. Zawiyassa hän kehitti kaunopuheisuuttaan, analyyttista ajatteluaan ja syvensi uskonnollista ymmärrystään. N'Soumer vietti pitkiä aikoja rukoillen ja meditoiden, minkä vuoksi häntä pidettiin eräänlaisena ennustajana tai näkijänä.

20-vuotiaana, isänsä kuoleman jälkeen, N'Soumer kieltäytyi avioliiton täyttämisestä, jonka hänen veljensä oli järjestänyt. Tämä mursi perinteisen patriarkaalisen järjestyksen erittäin konservatiivisessa yhteiskunnassa. Sukulaisten kertoman mukaan hän pakeni Soumerin kylään, josta hän myöhemmin sai nimensä N'Soumer ("Soumerista kotoisin oleva").

Sherif Boubaghla ja Lalla Fatma N'Soumer (Félix Philippoteaux, 1866)

Sotilaallinen johtajuus

N'Soumer liittyi Cherif Boubaghlan kapinaan vuonna 1850, kun ranskalaiset tunkeutuivat Djurdjuran alueelle. Boubaghla oli läheinen Emir Abdelkaderin kanssa ja aloitti laajan kansankapinan Kabylian alueella. Algeria oli julistettu virallisesti Ranskan osaksi vuonna 1848, mutta vuoristoinen Kabylia pysyi valtaamattomana, mikä tarjosi vastarintaliikkeelle aikaa järjestäytyä. Boubaghlan kuoleman jälkeen vuonna 1854 N'Soumer nousi vastarintaliikkeen johtoon. Hänen johtajuutensa perustui sekä sotilaalliseen strategiaan että hänen hengelliseen asemaansa ja karismaan. Hänen ennustuksensa ja analyysinsa osoittautuivat usein oikeiksi, mikä vahvisti hänen asemaansa heimojen silmissä.

N'Soumerin merkittävin voitto oli Haut Sebaoun taistelu Tazroukissa kesäkuussa 1854. Hän johti 5 000 mujahideen-taistelijaa, jotka oli varustettu yksinkertaisin sapelein ja tikarin, voittoon 8 000 ranskalaista sotilasta vastaan komentaja Charles Wolffin johdolla. N'Soumer hyödynsi vuoristoista maastoa taktisesti. Ranskan joukkojen osittainen vetäytyminen Krimin sotaan samana vuonna todennäköisesti edesauttoi voittoa.

Ranskalainen poliitikko Émile Carrey kuvaili kirjassaan "Récits de Kabylie" (1857) N'Soumeria värikkäisiin huiveihin pukeutuneena, koruilla koristelluna ja hennalla maalattuna, kun hän johti imseblen-taistelijoita (vapaaehtoiset marttyyrit) taisteluun. Häntä kuvattiin pienikasvuiseksi mutta kauniiksi naiseksi, jolla oli terävät mustat silmät ja pitkät mustat palmikoidut hiukset.

Vuonna 1857 kuvernööri Randon määräsi 35 000 ranskalaista sotilasta taistelemaan kabylejä vastaan. N'Soumer vangittiin heinäkuussa 1857 kuuluisan kenraali Yusufin, Ranskan Algerian divisioonan päällikön, toimesta. Hänen vangitsemisensa oli vakava isku vastarintaliikkeelle.

Perintö

N'Soumer kuoli vankeudessa Zawiya al-Isawiyyassa Tablatissa vuonna 1863, 33-vuotiaana. Vaikka huhuttiin, että hän kuoli suruun veljensä ja oikean kätensä Sidi Taharin murhan jälkeen, todennäköisempää on, että kuuden vuoden vangitsemisen huonot olosuhteet aiheuttivat hänen kuolemansa. Vaikka hänen hautansa Pohjois-Algeriassa muodostui alueelliseksi pyhiinvaelluskohteeksi, hänen tarinansa katosi melko nopeasti kollektiivisesta kabylialaisesta muistista. Vasta yli vuosisata myöhemmin, vuonna 1995, kun hänen jäännöksensä siirrettiin El Alian hautausmaalle Algeriin, algerialaisten marttyyrien ja sankarien aukiolle, tämän "Djurdjuran Jeanne d'Arcin" poikkeuksellinen taistelu nousi uudelleen esiin.

N'Soumer rikkoi aikansa sosiaalipoliittisia normeja johtamalla kokonaisia kyliä taisteluun ja tunkeutumalla julkisiin ja älyllisiin piireihin, jotka oli varattu tiukasti miehille. Hänen lempinimensä Fatma N'Ouerdja kabylien kielellä tarkoittaa "sellaista, joka kieltäytyy noudattamasta tapoja" – tätä samaa lempinimeä annetaan edelleen niille, jotka jakavat hänen kapinallisen henkensä.