Lahti-Saloranta M/26
| Lahti-Saloranta M/26 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Pikakivääri |
| Valmistaja | Valtion Kivääritehdas |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Valmistusvuodet | 1928–1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62 mm × 53 R |
| Aseen pituus | 1190 mm |
| Piipun pituus | 500 mm |
| Paino (tyhjänä) | 9,3 kg |
| Lipas | kaari- / rumpulipas |
| Kapasiteetti | 20 / 75 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 800 m/s |
| Tehokas kantama | 400 m |
| Teoreettinen kantama | ? |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 450–550 |
Lahti-Saloranta M/26 (pv. lyh. 7,62 pk/26 ja 762 PK 26) on aseteknikko Aimo Lahden ja kapteeni Arvo Salorannan kehittämä pikakivääri, jonka toimintamekanismina on lyhyt piippurekyyli.[1]
Aseen valmistus alkoi vuonna 1928, ensin koesarjoina ja myöhemmin sarjatuotantona. Aseen kapasiteetiltaan pienen 20 patruunan kaarilippaan vaihtoehdoksi kehitettiin 1930-luvulla M/26-31-mallinimen saanut, 75 patruunan lautasmallisella rumpulippaalla varustettu versio. Suomen armeija ei ollut kiinnostunut uudesta lipasmallista, ja asemallia valmistettiin vain 50 kappaleen koe-erä, joka sekin muutettiin myöhemmin pelkästään 20 patruunan lipasta käyttäväksi.
Palvelus- ja varsinkin sotakäytössä M/26 sai epäluotettavan aseen maineen. Aimo Lahden mielestä pääsyynä toimintahäiriöihin oli, ettei aseen tukin sisässä olevaa rekyylijousta puhdistettu paksusta varastorasvasta. Tämän toimenpiteen vaatima aseen purkaminen oli tavallisilta sotilailta nimenomaan kielletty, ja se olisi pitänyt suorittaa asevarikoilla ennen aseitten käyttöön jakamista.
Toisena syynä häiriöihin pidetään aseen osien liian tiukkoja sovituksia, jonka vuoksi jo aseen suhteellisen vähäinen likaantuminen saattoi aiheuttaa toimintahäiriön. Syy tiukkoihin sovituksiin oli pyrkimys tehdä ase syövyttäviä taistelukaasuja kestäväksi.
Aseen pääsuunnittelijana toiminut Aimo Lahti kehitteli samaan aikaan myös Suomi-konepistoolia, ja aseet muistuttavatkin toimintatavoiltaan hieman toisiaan. Vaikkei Lahti-Saloranta pikakivääri ollut yhtä luotettava kenttäolosuhteissa kuin esimerkiksi venäläinen Degtjarjov DP-27, tutummin ”Emma”, se säilyi Puolustusvoimien koulutuskäytössä 1970-luvulle asti.
Vuonna 1937 Kiina teki valtavan 30 000 kappaleen tilauksen 7,92 × 57 mm -kaliiperista Lahti-Saloranta M/26-32:ta. Tilatuista aseista vain noin 1 200 kappaletta toimitettiin perille Kiinan asekauppaa valvoneiden japanilaisten diplomaattisen painostuksen takia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Hyytinen, Arma Fennica 1 Suomalaiset aseet, Arma Fennica Oy, ISBN 951-99681-6-4 Gummerus Oy 1985
- Timo Hyytinen, Arma Fennica 2 Sotilasaseet, Arma Fennica Oy, ISBN 951-99887-0-X Gummerus Oy 1987
- Timo Hyytinen, Aimo Lahden asekeksinnöt, Arma Fennica Oy, ISBN 978-952-5687-21-7 Jyväskylä 2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lahti-Saloranta pikakivääri. Lipas.net. (Internet Archive)
- Aimo Lahti. Veteraanien perintö. (Internet Archive)