Laboratoriotutkimus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Laboratoriotutkimus on laboratoriossa tehtävä toimenpide tai sarja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on selvittää näytteessä, eliössä tai laitteessa olevaa ominaisuutta. Yleisiä laboratoriotutkimuksia ovat erilaiset kemialliset tai fysikaaliset analyysit kiinteistä, nestemäisistä tai kaasumaisista näytteistä, millä pyritään selvittämään yhdisteiden tai alkuaineiden määrää ja ominaisuuksia. Mikrobiologiset, patologiset, geneettiset tai fysiologiset laboratoriotutkimukset kohdistuvat eliöön (esimerkiksi kasviin, mikrobiin, eläimeen tai ihmiseen) tai sen osaan, jolloin pyritään selvittämään eliön lajia, ominaisuuksia tai toimintaa. Elektroniikassa laboratoriotutkimuksilla selvitetään sähköisten laitteiden tai niiden osien toimintaa.
Laboratoriotutkimus voi tarkoittaa yksittäistä laboratoriokoetta, mutta usein käsitettä käytetään kuvaamaan sarjaa kokeita ja niihin liittyvää analyysiä, johtopäätöksiä ja yhteenvetoa saaduista tuloksista.
Lääketieteellinen laboratoriotutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääketieteellinen laboratoriotutkimus on tapa saada tietoa ihmisen terveydentilasta tai diagnosoida sairauksia tutkimalla elimistöstä otettuja näytteitä, mittaamalla biosignaaleja tai kuvantamalla sen toimintoja. Tutkimus suoritetaan yleensä sairaalan tai terveyskeskuksen laboratoriossa, mutta myös erillisen tutkimuslaitoksen, yksityisen lääkäriaseman tai yrityksen laboratorioissa.
Tavanomaisesti lääketieteelliseen laboratoriotutkimukseen tarvitaan lääkärin lähete. Tarvittavat tutkimukset merkitään lähetteeseen kaksi- tai kolmiosaisella lyhenteellä. Lyhenteen ensimmäinen osa kertoo tutkittavan systeemin, joka on tavallisesti verta, virtsaa tai muita helposti saatavilla olevia eritteitä tai ruumiinosia. Toinen osa on varsinaisen tutkimuksen tyyppi, esimerkiksi jonkin aineen pitoisuus ja kolmas osa, takaliite, tarkentaa sitä.
Näytteenotosta ja näytteen käsittelystä huolehtii usein laboratoriohoitaja tai bioanalyytikko, joissakin tapauksissa myös lääkäri tai sairaanhoitaja. Nykyisin useimmat terveydenhuollossa otetut näytteet analysoidaan suurissa kliinisen kemian, hematologian, patologian tai genetiikan laboratorioissa, pääosin koneellisesti.