Laakeriheisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laakeriheisi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Dipsacales
Heimo: Tesmayrttikasvit Adoxaceae
Suku: Heidet Viburnum
Laji: tinus
Kaksiosainen nimi

Viburnum tinus
L.

Katso myös

  Laakeriheisi Wikispeciesissä
  Laakeriheisi Commonsissa

Laakeriheiden marjoja

Laakeriheisi eli välimerenlaakeriheisi (Viburnum tinus)[2] on ikivihreä pensas, joka kasvaa luonnonvaraisena Välimeren seudulla. Sitä käytetään koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakeriheisi kasvaa noin kolme metriä korkeaksi ja lähes yhtä leveäksi. Sen kiiltävät, tummanvihreät lehdet ovat 4–10 cm pitkiä, sileäreunaisia, soikeita ja teräväkärkisiä. Nuorten oksien kuori on ruskeaa, vanhojen harmaata.[3] Kukkanuput ovat vaaleanpunaiset, ja niistä puhkeavat valkoiset tähdenmuotoiset kukat lopputalvella tai keväällä. Kukat kasvavat huiskilokukinnossa, ja niistä kypsyy mustikansinisiä marjoja[4] loppusyksystä (loka-marraskuussa). Kukat ovat kaksineuvoisia, ja niitä pölyttävät hyönteiset.[5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakeriheisi kasvaa luonnonvaraisena Afrikassa (Algeria, Azorit, Kanarian saaret, Libya, Marokko ja Tunisia), Euroopassa (Albania, Ranska, Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja), sekä Lähi-idässä (Israel, Libanon ja Turkki).[3] Se on levinnyt puutarhakarkulaisena myös Britanniaan. Luonnossa Viburnum tinus kasvaa osana rehevää macchia-pensaikkoa tai metsien aluskasvillisuutena, tyypillisesti rannikkoseuduilla. [5] Puutarhassa se menestyy sekä auringossa, puolivarjossa että varjoisilla kasvupaikoilla.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakeriheisi kasvaa nopeasti vapaastikasvavana pensasaitana, mutta se kestää rajuakin leikkaamista. Se kukkii varmimmin aurinkoisilla kasvupaikoilla, ja jos halutaan itämiskykyisiä siemeniä, on kasvatettava lähekkäin yksilöitä jotka eivät ole lähisukulaisia. Kasvia lisätään myös pistokkaista.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viburnum tinus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 13.9.2012.
  3. a b Pietro Puccio: Viburnum tinus Photo Mazza. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 13.9.2012.
  4. a b Laurustinus BBC. Viitattu 13.9.2012. (englanniksi)
  5. a b c Viburnum tinus - L. PFAF. Viitattu 13.9.2012.