L’Atalante
| L’Atalante | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jean Vigo |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Jaques-Louis Nounez |
| Säveltäjä | Maurice Jaubert |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Louis Chavance |
| Tuotantosuunnittelija | Francis Jourdain |
| Lavastaja | Francis Jourdain |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Gaumont |
| Levittäjä |
Gaumont Netflix |
| Ensi-ilta | 1934 |
| Kesto | 89 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
L’Atalante on Jean Vigon ohjaama elokuva vuodelta 1934. Elokuva on rakkaustarina nuoresta jokilaivan kapteenista ja hänen nuorikostaan.[1] L’Atalantea on toisinaan pidetty yhtenä maailman parhaista elokuvista. Ylistetty kuvaus on venäläissyntyisen Boris Kaufmanin käsialaa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo kanavalotja L’Atalantesta ja sen miehistöstä, johon kuuluvat laivalla asuvat kapteeni Jean, hänen vaimonsa Juliette, vanha merikarhu Jules ja laivapoika.[2] Kun alus saapuu Pariisiin, Jean ja Juliette menevät ravintolaan, jossa kulkukauppias alkaa flirttailla Julietten kanssa. Juliette ihastuu suurkaupungin valoihin ja karkaa. Jean masentuu, jolloin Jules päättää auttaa häntä ja etsiä Julietten.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Michel Simon | … | Jules |
| Dita Parlo | … | Juliette |
| Jean Dasté | … | Jean |
| Louis Lefèvre | … | laivapoika |
| Gilles Magaritis | … | kulkukauppias |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylistetty kuvaus on neuvostoliittolaisen elokuvaohjaajan Dziga Vertovin veljen Boris Kaufmanin käsialaa. Myöhemmin Hollywoodissa työskennellyt Kaufman kuvasi työvuosiaan Vigon kanssa ”elokuvan paratiisiksi”.[3]
Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vigo sairastui tuberkuloosiin, ja vielä hänen eläessään tuottaja leikkasi elokuvan 65 minuutin mittaiseksi. Se myös nimettiin uudelleen Lys Gautyn levyttämän suositun laulun ”Le chaland qui passe” mukaan, ja laulu liitettiin elokuvaan.[4] Elokuvaa esitettiin vuosikymmenet tuottajan leikkaamana versiona, ja vasta vuonna 1990 se sai ennallistetun version Italian yleisradioyhtiön arkistoista löytyneestä kopiosta. Myöhemmin Criterion Collection on julkaissut siitä uuden ennallistetun version, jota kriitikko Roger Ebert kiitti parhaaksi näkemäkseen versioksi.[5][6]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sight and Soundin kriitikkoäänestyksessä 1962 L’Atalante oli kymmenenneksi merkittävin elokuva[7] ja vuoden 1992 äänestyksessä kuudenneksi merkittävin. Ohjaajaäänestyksessä 1992 se oli viides.[8]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja L’Atalante oli mukana heistä kahdenkymmenen listalla[9].
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti L’Atalanten kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jean Vigo Yle Teema Vintti. Viitattu 28.11.2022.
- ↑ L'Atalante Yle Teema Vintti. 24.9.2009. Viitattu 28.11.2022.
- ↑ Malcolm, Derek: Jean Vigo: L'Atalante The Guardian. 4.2.1999. Viitattu 17.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Sante, Lucy: L’Atalante: Canal Music The Criterion. 31.8.2011. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ebert, Roger: L’Atalante (1934) Coldbacon.com. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Courrier, Kevin: Childhood’s End: Criterion’s The Complete Jean Vigo Critics At Large. 17.1.2012. Viitattu 3.6.2012. (englanniksi)
- ↑ The Sight & Sound Top Ten Poll: 1962. British Film Institute – BFI. 2.8.2011. Arkistoitu 22.3.2012. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ The Sight & Sound Top Ten Poll: 1992. British Film Institute – BFI. 2.8.2011. Arkistoitu 9.3.2012. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980, s. 7.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)