L’avventuriera del piano di sopra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L’avventuriera del piano di sopra
Elokuvan nimiö.
Elokuvan nimiö.
Ohjaaja Raffaello Matarazzo
Käsikirjoittaja Raffaello Matarazzo, Riccardo Freda, Edoardo Anton
Tuottaja Francesco Curato, Giorgio Genesi
Säveltäjä Giuseppe Anepeta
Kuvaaja Tino Santoni
Leikkaaja Riccardo Freda
Lavastaja Veniero Colasanti
Pääosat Vittorio De Sica, Clara Calamai
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Elica Film, Artisti Associati
Ensi-ilta 21. lokakuuta 1941
Kesto 80 min.
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Biancamaria (Clara Calamai) asianajaja Marchinin (Vittorio De Sica) vieraana.

L’avventuriera del piano di sopra (”Yläkerran seikkailija”) on vuonna 1941 valmistunut italialainen elokuva. Raffaello Matarazzon ohjaaman telefoni bianchi -komedian pääosia esittävät Vittorio De Sica ja Clara Calamai.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asianajaja Fabrizio Marchinin vaimon ollessa sukuloimassa yläkerran viehättävä Biancamaria pyytää häneltä turvapaikkaa mustasukkaiselta aviomieheltään. Fabrizio tarjoaa Biancamarialle yösijan, mutta aamulla yläkerran seikkailija on kadonnut hänen vaimonsa kaulakoru mukanaan. Lopulta pariskuntien väliset väärinkäsitykset selviävät, ja kaikki tekevät sovinnon.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vittorio De Sica  … asianajaja Fabrizio Marchini  
 Clara Calamai  … Biancamaria Rossi  
 Giuditta Rissone  … Clara Marchini  
 Carlo Campanini  … Arturo  
 Camillo Pilotto  … Bernardino Rossi  
 Jucci Kellermann  … Nella, palvelija  
 Olga Vittoria Gentilli  … Lucia, Biancamarian äiti  
 Ernesto Almirante  … Cesare, Biancamarian isä  
 Giselda Gasperini  … Lucrezia, Arturo palvelija  
 Dina Romano  … Matilde  
 Lina Tartara Minora     
 Cesare Fantoni  … [1][2]  

Tuotanto ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavalkoinen[3] L’avventuriera del piano di sopra on kuvattu SAFA:n studiolla Roomassa[1]. Se on yksinkertainen, mutta sujuvasti etenevä salonkikomedia, jossa on paljon hauskoja tilanteita[3]. Aikalaiskritiikissä kiitettiin erityisesti Vittorio De Sican ja Clara Calamain näyttelijäsuorituksia[1]. Elokuvaa on pidetty ohjaaja Raffaello Matarazzon parhaana telefoni bianchi -komediana[4]. Samaan aiheeseen perustuu Giorgio Bianchin Buonanotte… avvocato! vuodelta 1955[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano. I film, vol. I: tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 42. Roma: Gremese, 2005. ISBN 88-8440-351-0.
  2. a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 4.1.2015. (italiaksi)
  3. a b c Mereghetti, Paolo: Il Mereghetti: Dizionario dei film 2011, s. 329. Milano: Baldini Castoni Dalai, 2010. ISBN 978-88-6073-626-0.
  4. Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 203. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]