Pitkäjärvi (Somero)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Långsjö (Somero))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo kylästä. Järvestä katso Pitkäjärvi (järvi Somerolla).

Pitkäjärvi on kylä, kyläkeskus ja postinumeroalue (31520 Pitkäjärvi) Somerolla. Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 268, mikä teki siitä väkiluvultaan Someron kuudenneksi suurimman kylän ja Someron haja-asutusalueen kylistä väkiluvultaan suurimman.[1] Pitkäjärven naapurikyliä Somerolla ovat Viluksela lännessä sekä Sillanpää, Pyöli ja Jurvala idässä.[2] Naapurikuntien kylistä Pitkäjärvi rajoittuu pohjoisessa Ypäjän Perttulan, Levän ja Palikkalan sekä lounaassa Kosken Tapalan, Patakosken ja Värmälän kyliin.

Sijainti ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen Härkätietä Pitkäjärvellä.

Kylä sijaitsee sille nimensä antaneen Pitkäjärven rannoilla Hämeen härkätien (yhdystie 2810) varrella Somerolta noin kymmenen kilometriä Turkuun päin. Pitkäjärven kyläkeskus sijoittuu Pitkäjärven pohjoisrannalle Hämeen härkätien varteen. Siellä toimii peruskoulun 1.–6. luokkien opetusta antava Pitkäjärven koulu.[3] Vuosina 1997–2013 Pitkäjärven koulu toimi yhdistettynä Lahti-Pitkäjärven kouluna aiemman Lahden koulun kanssa osan luokista ollessa Lahden koulussa ja osan Pitkäjärvellä. Vuoden 2014 alusta yhdistetyn koulun koko opetus keskitettiin Pitkäjärvelle.

Kylän muita toimintoja ovat maamiesseurantalo[4], valaistu kuntorata ja -latu[5], uimaranta[6], sekä majoituspalveluita tarjoava maatilamatkailuyritys[7]. Vuoteen 2010 Pitkäjärvellä ehtivät toimia myös toinen Someron kahdesta jäljellä olleesta kyläkaupasta ja sen yhteydessä asiamiesposti. Aiemmin kylässä on ollut parhaimmillaan kolme kauppaa, kioski, posti, terveystalo, kaksi pankkikonttoria, työväentalo ja vehnämylly.

Pitkäjärven Pitkäjärven postinumeroalueeseen kuuluvat Pitkäjärven kylän ohella naapurikylistä kokonaan tai osittain Viluksela, Sillanpää ja Jurvala sekä näiden ja Pitkäjärven alueilla sijaitsevista aiemmin oman koulupiirin muodostaneista kulmakunnista Isoniitty, Kauraketo, Palojoki ja osittain Lehtimäenkulma. Näiden alueella toimivia yrityksiä ovat muiden muassa Kolatun Vuohijuustola Pitkäjärven ja Isoniityn rajalla sekä huoltokorjaamo Vilukselan Teboil Vilukselassa Valtatie 10:n varrella. Yhteisöjen omistamia kokoontumistiloja alueella ovat seurojentalo Lehtilä Lehtimäenkulmalla ja metsästysseura Vilukselan Revon maja Vilukselan Piilikankaalla. Yksityinen vanhusten hoitokoti entisellä Kaurakedon koululla lopetti toimintansa vuonna 2010 ja sen tiloissa on sittemmin toiminut majatalo.

Lahden ja Pitkäjärven koulujen yhdistämisen jälkeen Pitkäjärven vaikutuspiiriin liittyy myös Pyölin postinumeroalue Pitkäjärveltä Somerolle päin, missä aiemmin toimi vuoteen 2013 asti Lahden koulu.

Luonnonympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäjärveä nähtynä lännestä läheltä Hovirinnan siltaa.

Kuten suuri osa läntistä Someroa Pitkäjärvi kuuluu Loimaalta Salon seudulle ulottuvaan laajaan savitasankoon, johon tuovat vaihtelua kallioperän murroslinjoja noudattelevat vesistöt, kalliosydämiset moreenikohoumat ja paikoin harjumuodostumat.

Pitkäjärven kohdalla nämä ovat kaikki läsnä, ja 34 hehtaarin laajuisen Pitkäjärven luona Kankaannummen harjumuodostuma kohoaa 127 metrin korkeuteen pieneksi deltatasoksi, jossa on joitakin suppakuoppia.[8] Sama harjumuodostuma on myös synnyttänyt Pitkäjärven laskukynnyksenä toimineen, nyttemmin Turun kaupungin vedenhankintaa varten padolla säännöstellyn Hovirinnankosken, jonka alapuolella joki vielä laajenee 13 hehtaarin laajuiseksi Myllylammeksi. Harjuainesta on myös Pitkäjärveen työntyvässä Napinniemessä. Tämä on antanut aiheen tarinaan, jonka mukaan jättiläisämmä oli tahtonut tehdä sillan järven yli ja oli tätä varten kantanut esiliinassaan hiekkaa nummesta järveen, mutta esiliinan revettyä työ oli jäänyt kesken. Näin syntyivät tarinan mukaan Pitkäjärven Napinniemi ja Kankaannummen Ämmänkuopat.[9][10][11]

Pitkäjärven eteläpuolella, pääosin Sillanpään maarekisterikylän alueella on Someron suurin suo, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva 411 hehtaarin laajuinen Reksuo, josta Uskelanjoen latvahaara Rekijoki saa alkunsa.[12]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä ja rakennettu ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäjärven kylätontti Pitkäjärven rannalla.

Historiallisesti Pitkäjärven kylään on kuulunut Långsjön kartano sekä joukko kantataloja, joista osa eri aikoina on ollut yhdysviljelyksessä kartanon kanssa. Samaan jakokuntaan Pitkäjärven kanssa on isossajaossa kuulunut naapurikylä Sillanpää, jossa sijaitsee suomen toiseksi vanhimman lasitehtaan sijaintipaikkana 1748–1833 toiminut Åvikin kartano.

Pitkäjärven etelärannalla ovat kylän vanhimmat pellot ja historiallinen kylätontti. Sen yläpuolisella mäellä on Långsjön kartano. Kylätontilla on kylän vanhoista taloista enää kaksi: Ali-Kenni ja aiemmin valtionvirkatalona ollut Similä. Muut nykyään olemassa olevat kylän kantatalot ovat Ali-Korpilo, Yli-Korpilo, Kökkö, Nummi-Jakanen, Yli-Kenni, Raja-Jakala, Sarja, Uotila ja Paju eli Kylämäki. Ne sijaitsevat Hämeen härkätien varressa joen molemmin puolin sekä mäkialueella kylätontin yläpuolella.

Taloista vanhalla kylätontilla sijaitseva Ali-Kenni jatkuvasti käytössä olevine umpipihoineen on maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti erittäin merkittävä kokonaisuus yhdessä Similän kanssa. Maisemallisesti sekä rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaan kokonaisuuden muodostavat myös Långsjön kartanon hyvin säilyneet rakennukset. Historiallisesti ja maisemallisesti merkittäviä ovat Härkätien varressa sijaitsevat Nummi-Jakanen, Kökkö ja Yli-Korpilo sekä entinen Hovirinnan kestikievari Paimionjoen ylittävän Hovirinnan sillan pielessä. Rakennus- ja paikallishistoriallisesti merkittäväksi on arvioitu myös Sarjan vanha päärakennus ja maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti merkittäväksi Pitkäjärven Maamiesseurantalo.[13]

Långsjön kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Långsjön kartanon vaahterakuja.

Långsjön (joskus myös "Pitkäjärven", vrt. Pitkäjärvi = ruots. "Långsjö) kartano muodosti vielä 1900-luvulla suuren osan koko Pitkäjärven kylästä käsittäneen maaomaisuuden. Sen kanssa yhdysviljelyksessä olleita Pitkäjärven kylän kantataloja olivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Sarja-Klemolan ratsutila, sen augmentti Uotila, Hiiskon rälssitila ja Långsjön säteriratsutilan augmentti Paju.[14] Lisäksi Långsjön omistuksessa 1900-luvun alussa oli kylän kantataloista vielä Yli-Kenni.[15] Näistä Uotila, Paju ja Yli-Kenni itsenäistyivät 1920-luvulla, Sarjan sen sijaan ollessa vielä 1930–1940-luvuilla osana päätilaa[14][16] mutta sittemmin jälleen itsenäinen[17]. Sen ohella Långsjön kartanon ulkotiloja olivat 1900-luvun alkupuolella Isoniitty ja Hämeenoja[14] ja kartanoon kuului myös 1800-luvulla kestikievarina toiminut Hovirinta, joka niin ikään 1990-luvulla oli itsenäisenä tilana[18]. 1890-luvulta vuoteen 1918 Långsjössä toimivat karjanhoito-, maanviljelys- ja puutarhakoulut ja kauppapuutarha veljesten Valdemar ja Volter Ferdinand Sagulinin perustamina,[19] sekä kalanviljelylaitos. Myöhemminkin 1900-luvulla kartanossa olivat vielä laajat puutarhat.[20][14] Nykyäänkin Långsjön kartano on toimiva maanviljelystila, vaikka toisen maailmansodan jälkeisessä siirtoväen maanhankinnassa kartano joutui luovuttamaan yli 800 hehtaaria silloin vielä yli 1 500 ha laajuisista tiluksistaan, ja toisen maailmansodan jälkeen toimitettiin kartanossa myös perinnönjako.[21]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyyksiä Pitkäjärvellä ovat rakennetun ympäristön kohteiden ohella Långsjön kartanon vaahterakuja Hämeen Härkätiellä[22] ja kaksi Somero-seuran vuonna 1963 pystyttämää Kuninkaankiveä Hämeen härkätiellä liikkuneiden merkkihenkilöiden muistoksi: Långsjön kartanossa on yöpynyt vuonna 1752 Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik ja Hovirinnan kievarissa vuonna 1853 maaherra Otto Carl Rehbinder.[23]

Tunnettuja pitkäjärveläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperalaulaja Karita Mattila on syntyjään Pitkäjärveltä, jossa hänen isänsä toimi 1960-luvun alussa pari vuotta Långsjön kartanon tilanhoitajana. Perhe kuitenkin muutti pian isän kotitilalle Perniöön, eikä tuleva laulaja ehtinyt asua Somerolla puolta vuotta pidempään.[24]

Pitkäjärvi kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radiotoimittaja Ruben Stillerin 1990-luvulla tunnetuksi tekemän haukkumasanan "kökkötraktori" kerrotaan alkujaan perustuvan Pitkäjärven Kökkön talon nimeen. Kertoman mukaan Somerolta Vihtiin suuntautuneella maanviljelijöiden traktorimarssilla vuonna 1991 Pitkäjärven Kökkön talon isännän Raimo Kurvisen traktoriin oli kiinnitettynä lakana, johon talon emäntä Anja Kurvinen oli maalannut tilan nimen ”Kökkö”. Kun kuva traktorista vilahti televisiossa, sen kerrotaan jääneen joidenkin mieleen ja näin päätyneen sanonnaksi, jota Stiller käytti esiintyessään.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kaipainen, Sauli: Somero on sinkkujen paratiisi. Suvi-Somero, 2011, s. 40–41. Lehden verkkoversio. Viitattu 23.5.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Lehtonen 1990:505.
  3. ↑ Pitkäjärven koulu Someron kaupunki. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 15.7.2014.
  4. ↑ Pitkäjärven maa- ja kotitalousseura ry Seurantalorekisteri. Suomen kotiseutuliitto. Viitattu 16.5.2009. [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Pitäjärven ladut Salon seudun liikuntapalvelut. Salon seudun kehittämiskeskus. Arkistoitu 11.11.2004. Viitattu 16.5.2009.
  6. ↑ Pitkäjärven uimaranta Salon seudun liikuntapalvelut. Salon seudun kehittämiskeskus. Arkistoitu 11.11.2004. Viitattu 16.5.2009.
  7. ↑ Mökki- ja leirintäalueet Someron kaupunki. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 16.5.2009.
  8. ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 1.11.2008.
  9. ↑ Juselius, Herman: Kotiseuduiltamme. Ämmänkuopat Somerolla. Kotiseutu, 1914, nro 1.
  10. ↑ Virtaranta, Pertti: Someron murrekirja, s. 323. Vammala: SKS, 1973. ISBN 951-717-008-4.
  11. ↑ Klemelä, Timo: Kankaannummen Ämmänkuopat Someron luontokohteet. Someron kaupunki. Viitattu 11.11.2008. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Reksuo Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.11.2008. [vanhentunut linkki]
  13. ↑ Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 370–389. Turku: [Turun maakuntamuseo], 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  14. ↑ a b c d Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander (toim.): Suomen kartanot ja suurtilat III, s. 9. Helsinki: Kivi, 1945. Långsjön kartanoa käsittelevä kohta Pertti Toukkarin sivuilla (viitattu 20.12.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Lehtonen 1990: 388.
  16. ↑ Suomen maatilat: tietokirja maamme keskikokoisista ja suurista maatiloista. 2 osa, Hämeen lääni, s. 1155. Porvoo: WSOY, 1931. Långsjön kartanoa käsittelevä kohta Pertti Toukkarin sivuilla (viitattu 20.12.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Lehtonen 1990: 377–378.
  18. ↑ Lehtonen 1990: 376–377.
  19. ↑ Valdemar Sagulin Biografiasampo. Viitattu 22.6.2022.
  20. ↑ Aaltonen, Esko: Ajanjakso vuodesta 1870 nykyaikaan, s. 493–506. Teoksessa: Someron historia II. Forssa: Forssan kirjapaino, 1958.
  21. ↑ Luukka, Viljo (toim.): Uuteen elämään. Muolaalaisten seuran 40-vuotishistoriikki. eräitä kuvauksia muolaalaisia koskevista asioista ja tapahtumista, s. 42–44. Toijala: Muolaalaisten seura, 1988. ISBN 951-99981-8-7. Långsjön kartanoa käsittelevä kohta Pertti Toukkarin sivuilla (viitattu 20.12.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Långsjön vaahterakuja Someron kaupunki. Viitattu 29.11.2009. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ Kuninkaankivet Härkätien varrella (Sivun arkistoitu versio palvelussa Archive-org) Somero-seura. Arkistoitu 6.1.2014. Viitattu 25.11.2017.
  24. ↑ Kaipainen, Sauli: Karita Marjatta Mattila on syntynyt Somerolla 5.9.1960. Somero, 3.9.2010, 85. vsk, nro 69, s. 2.
  25. ↑ Lindfors, Jukka: Stiller - lopullinen valinta Elävä arkisto. 01.06.2010 (päivitetty 22.11.2011). Yle. Viitattu 10.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pitkäjärvi_(Somero)&oldid=20928827#Långsjön_kartano”