Läylikkä
| Läylikkä Лялицы, Ljalitsy |
|
|---|---|
  Läylikkä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Opolja |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2017) | 141 |
Läylikkä[1] (ven. Ля́лицы, Ljalitsy) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Solkanjoen yläjuoksulla kaksi kilometriä Opoljasta koilliseen. Kylässä on 141 asukasta (vuonna 2017)[2].
Opoljan pogostaan kuulunut Läylikkä mainitaan Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Kylän lähellä käytiin Liivinmaan sodan aikana vuonna 1582 venäläisten voittoon päättynyt taistelu ruotsalaisia vastaan[3].
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Läylikässä asui 498 venäläistä ja 31 savakkoa[4]. Venäläiset kuuluivat Opoljan ortodoksiseen[3] ja savakot Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan[4]. Läylikän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia[5]. Kylän pohjoispuolella sijaitsi 1800-luvulla rakennettu kartano[6].
1800-luvun lopussa Läylikkä, Kuutta, Novesi ja Valja muodostivat Läylikän kyläkunnan, joka kuului Opoljan volostiin. Vuonna 1899 Läylikässä oli 354 asukasta, joista 336 oli venäläisiä ja 18 suomalaisia. Luterilaisia oli 18 henkeä.[7]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Läylikkä muodosti kyläneuvoston, joka kuului ensin Opoljan ja sitten Jastrebinon volostiin. Vuonna 1928 se liitettiin Kuurlan (ven. Gurlevo) ja toisen maailmansodan jälkeen Opoljan kyläneuvostoon. Kylässä oli 375 asukasta vuonna 1928 ja 160 vuonna 1958.
Kylässä sijaitsee Opoljan maatalousyrityksen karjatila. Sen läpi kulkee Pietarista Viron rajalle johtava valtatie M-11 Narva.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 131. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ a b Istoriko-statistitšeskije svedenija o Sankt-Peterburgskoi jeparhii. Vypusk 10 azbyka.ru. 1885. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ a b von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 198. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 91. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 290–296. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Opoljevskoje selskoje poselenije primenitelno k naseljonnomu punktu d. Opolje opolye.ru. 2013. Viitattu 5.6.2020.