Läroverket för gossar och flickor

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Läroverket för gossar och flickorin entinen koulutalo, nykyinen Designmuseo Korkeavuorenkadulla

Läroverket för gossar och flickor ("Oppikoulu pojille ja tytöille") oli Helsingissä 1883–1977 toiminut yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu. Se oli Suomen ensimmäinen virallinen yhteiskoulu. Koulun perustivat professori Fritiof Gustafsson, assessori Uno Kurtén ja anatomian professorin apulainen Georg Asp. Ensimmäisenä rehtorina toimi vuoteen 1900 pastori K. T. Broberg, jonka mukaan koulua ruvettiin kutsumaan nimellä "Brobergska samskolan" eli "Broban". Virallinen nimi oli vuoteen 1912 Helsingfors läroverk för gossar och flickor (kirjoitettiin myös muodossa "lärovärk") ja siitä eteenpäin Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors.[1] Koulu toimi 1895 alkaen Gustaf Nyströmin suunnittelemassa omassa koulutalossa osoitteessa Korkeavuorenkatu 23. Molemmille sukupuolille annetun yhteisopetuksen vuoksi koulua pidettiin alkuaikoinaan pahennusta herättävänä ja valtionapua anottaessa senaatin kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen totesi pitävänsä oppilaitoksen kasvatusperiaatteita ”lievästi sanoen epäilyttävinä”.[2]

Läroverket för gossar och flickor yhdistettiin syksyllä 1973 yksityisen Laguska skolanin kanssa ja seuraavana vuonna uuden koulun nimeksi tuli Minerva skolan, johon yhdistettiin 1975 myös Tölö svenska samskolan. Koko koulu kunnallistettiin Helsingin kaupungille peruskouluun siirryttäessä syksyllä 1977, minkä jälkeen toiminta jatkui vain Töölössä.[1] Entisessä Korkeavuorenkadun koulurakennuksessa on toiminut vuodesta 1978 Taideteollisuusmuseo (nyk. Designmuseo).

Muun muassa kirjailija Tove Jansson kävi koulunsa Läroverket för gossar och flickorissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsingfors läroverk för gossar och flickor 1883-1912; Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors 1912-1974; Minerva skolan (Helsingfors) 1974-1977 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli.
  2. Kaija Ollila ja Kirsi Toppari: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 121. Helsingin Sanomat, 1977.
  3. Ørjasæter, Tordis: Tove Jansson. Muumilaakson luoja, s. 30. (Møte med Tove Jansson, 1985.) Suomentanut Saima-Liisa Laatunen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14401-0.